Ihmisten ääni kuuluviin! Människornas röst hörd!

🇫🇮🇪🇺

Viikonloppu meni sekä kampanjoidessa, mutta myös isoäitiä tukiessa. Onhan tämä elämä ihmeellistä ja välillä niin rankkaa. Kaikki pitää vain ottaa vastaan mitä elämä antaa, ei muu auta. Onneksi kuitenkin nyt koko perhe tukee toinen toistaan.

Hauskaa on päästä ihmisten kanssa juttelemaan ja esittämään erilaisia poliittisia toimenpiteitä miten saadaan Suomea ja Eurooppaa parannettua. Mutta samaan aikaan kansassa asuu iso viisaus ja saa siellä hankalia kysymyksiä eteensä sekä viisasta pohdintaa. Sen takia olen ajatellut alkavani kirjoittaa aktiivisesti eri aihepiireistä mitä nousee esille sieltä kansan ”syvistä riveistä.” Kuunteleminen ja vuoropuhelu on tärkeä osa tätä työtä jos haluaa tehdä töitä esimeriksi kansanedustajana siellä Brysselissä.

Eurooppa kaikille, ei harvoille!

🇸🇪🇪🇺

Veckoslutet kom och for i både kampanj och sorg. Har försökt stöda också mormor i den här tuffa tiden. Livet ger och tar och man får bara ta sakerna emot som de kommer. Som tur så stöder hela familjen varandra i den här svåra tiden.

Det har varit jätte roligt att få tillbringa tid tillsammans med människor ute på kampanjfältet. Tillika som det har varit roligt att samtala med människor om olika sätt att förbättra Finland och Europa så har det också varit roligt att få lyssna. Bland folket bor mycket vishet och kunskap. Därför har jag tänkt börja vädra olika ämnen i mina texter angående Europa och Finland som jag bemöter i mina möten ute på fältet. Att lyssna och upprätthålla dialog mellan människor är viktigt speciellt om man ska börja representera folket där i Bryssel.

Europa för alla, inte de få!

Varför behöver vi Europeiska unionen?

Många människor har kommit under de gången dagarna och frågat mig om Europeiska unionen är bra eller inte för oss. Många människor frågade också huruvida vi får mer av medlemskapet än vi betalar.

Mitt korta svar till den första frågan är ja.

Den årliga medlemsavgiften för finländare är femtio euro per person. För den avgiften får vi finländare massor och de redskapen vi behöver för att rädda välfärdsstaten och lösa klimatkrisen.

Finland med sin drygt fem och en halv miljon människors invånarantal, färre människor än i Sankt Petersburg, har väldigt begränsade möjligheter att påverka mänsklighetens öde. Men tillsammans med våra europeiska vänner har vi goda möjligheter att påverka.

Unionen har mer än 500 miljoner människor och alla medlemsstater sammanlagt har vi världens största ekonomi. Jussi Halla-ahos prat om klimathysteri och att vi finländare är enbart en promille av världens befolkning kan därmed förklaras som struntsnack. Som medlemsstat i Europeiska unionen har vi goda möjligheter att påverka omvärlden och också fixandet av klimatkrisen.

Europeiska unionen är liksom kommunen och staten en politisk arena som vilken som helst annan politisk arena. Att vara en del av unionen har gett oss finländare en helt annorlunda möjlighet att utveckla får exportindustri och ekonomi.

Jag kommer ihåg mitt deltagande i en valdebatt i Åbo för några veckor sedan. Där var en av debattörerna Sannfinländarnas ungdomsförbundets ordförande. Han ville klar ordat att Finland skulle ut ur den Europeiska unionen. När jag frågade om han vill att vi ska ha en liknande samma som Brexit i Storbritannien svarade han inget.

Sådan politik är enligt min åsikt både farlig och ansvarslös. Speciellt med tanke att vi nu kan se vad som pågår med Storbritannien. En av de största medlemsstaterna med över 66 miljoner medborgare och en av de starkaste ekonomierna har hamnat i ett kaotiskt läge i Brexit-härvan. Landets inrikespolitik är i fullständigt kaos och flera viktiga reformer blir ogjorda när all energi hamnar mer eller mindre till att sköta Brexit. Tillika har flera arbetsplatser försvunnit och ekonomin håller på att hamna i en recession.

Ifall ett sådant lant som Storbritannien har så här stora problem så hur skulle lilla Finland klara? Man vill inte ens tänka tanken.

Är det inte således klart att vi är starkare tillsammans här i Europa?

Vi borde därför komma vidare i diskussionen. Vi borde börja fundera på vår gemensamma framtid här i Europa och fundera på hurdan union vi vill ha. Vill vi ha ett EU som räddar framtidens välfärdsstat genom att lösa dess finansieringsproblem? Vill vi lösa klimatkrisen? Vill vi rädda demokratin och de mänskliga rättigheterna?

Mitt svar till alla dessa frågor är ett definitivt ja. Hela den här kampanjen bygger på dessa tre stora saker.

Problemet med dagens välfärdsstat är inte avsaknaden av pengaresurser. Finland har aldrig under hela historiens tid varit så här rik. Problemet är att den rikaste procenten och dess promille inte betalar tillräckligt med skatt. De bär inte sitt samhällsansvar. Nu måste vi kräva ansvar av dem. Varför tror ni annars att det finns så mycket missnöje här hemma i Finland och ute i Europa? Många människor känner sig utanför samhället och mår illa.

Mycket har diskuterats om den offentliga sektorns växande skulder och budgetunderskotten. Angående de här har man diskuterat mycket om förvärvsbeskattningen och sysselsättningsgraden. Ämnesområden som onekligen är viktiga för välfärdsstatens finansiering.

Tillika är verkligheten den att den rikaste procenten blir bara rikare och rikare tillika som den offentliga sektorn i västvärlden blir bara mer skuldsatt. De rika och storbolagen kan skatteplanera lagligt i lugn och ro och lämna skatterna obetalda.

Caruna är ett av de mest groteska exemplen från Finland. Det är ett företag som inte betalar just någon skatt till Finland tillika som den dominerar landsbygdens elleveranser. Enbart ifjol förorsakade företaget 13 miljoner euro förluster till staten.

Sådana exempel som Caruna finns de många av. Men begränsas inte enbart till storbolagen utan också till rika individer och finansinstitut.

Hur många sjukhus, skolor, universitet och järnvägar blir obyggda på grund av det här? Omöjligt att veta utan omfattande utredningar. Men ifall vår ekonomi var rättvisare skulle resursen onekligen vara betydelsefull.

När vi kommer till år 2030 räknas det att den rikaste procenten i världen äger ungefär 75 procentenheter av världens egendom.

Mänskligheten utvecklas därmed mot en väldigt dålig riktning.

Under de senaste tiderna har det rubricerats om de förfärliga bränderna i Paris där det kulturhistoriskt värdefulla Notre Damekyrkan brann. Miljardärerna lovade genast sammanlagt över en miljard euro till restaureringsarbete. Till sådant har de råd. Men inte till skattebetalningen.

Frågan är således inte den att det inte skulle finnas resurser att rädda välfärdsstaten eller att lösa den växande klimatkrisen. Frågan handlar om det att resurserna används fel och att vårt ekonomiska system är väldigt orättvist och destruktivt ur mänsklighetens perspektiv.

Europeiska unionen ger oss finländare den bästa möjligheten att rädda vår välfärdsstats finansiering i framtiden. Unionen måste se till att de rikaste beskattas bättre. Att skatteplaneringen inte är så groteskt. På det här sättet har vi råd till skolor och annat som behövs i samhället. På det här sättet har vi råd och resurser att reformera vår ekonomi så att den inte tär på klimatet så mycket.

Nu måste vi verkligen tänka stort för att komma ur de problem som mänskligheten står inför och göra vårt bästa.

Miksi tarvitsemme Euroopan unionia?

Moni ihminen on edellisten kampanjapäivien kanssa kysynyt minulta, onko Euroopan unioni meille hyvä tai ei? Moni ihminen on myös pohtinut, jos saamme enemmän unionista, kun mitä maksamme?

Minun lyhyt vastaukseni ensimmäiseen kysymykseen on kyllä. 

Suomen jäsenyys unionissa maksaa noin 50 euroa henkeä kohti meille suomalaisille. Vastineeksi saamme erittäin paljon. Pelkästään vaikutusvallan kautta saamme mahdollisuuden ottaa kohtalomme omiin käsiimme paljon paremmin. Maamme väestö on viisi ja puoli miljoonaa ihmistä joka Pietaria pienempi väestö.

Yksin meillä ei ole paljon vaikutusvaltaa vaikuttaa ihmiskunnan tai omaan kohtaloomme. Yhdessä eurooppalaisten ystäviemme kanssa vaikutusvaltamme on sitä suurempi.

Unionissa asuu yli viisisataa miljoonaa ihmistä. Kaikki jäsenmaat yhteenlaskettuna olemme maailman suurin talousalue mikä antaa meille valtaa vaikuttaa.

Euroopan unioni antaa meille Suomalaisille parhaimman työkalun pelastaa hyvinvointivaltion ja kamppailla ihmiskuntaa uhkaavaa ilmastonmuutosta vastaan.

Unionia voi tarkastella kuten mitäkin muuta poliittista tasoa. Samat poliittiset ja aatteelliset taistelut käydään puolueiden ja politikkojen välillä kuten esimerkiksi kunnissa ja valtiossa. Euroopan unioni on vain korkeampi, monikansallisempi, poliittinen taso.

Euroopan unioniin kuuluminen on mahdollistanut Suomen vientitaloudelle aivan toisenlaiset mahdollisuutta rakentaa suomalaista vaurautta.

Mutta ongelmia unionissa on ja niitä on monta ja hyvin vakavaa sellaista. Niistä meidän olisi puhuttava eikä vain jumituttava keskusteluun unionin hyödyllisyydestä.

Muistan noin pari viikkoa sitten olleeni keskustelutilaisuudessa Perussuomalaisten nuorisojärjestön puheenjohtajan kanssa. Hän väitti silmät kirkkaana haluavansa Suomen EU-eroa. Kysyin häneltä, jos hän haluaa myös Brexit sopan Suomeen? Hän ei vastannut kysymykseen laisinkaan.

Vakavasti puhuen hyvät ihmiset. Katsokaa Iso-Britannian surullista tilannetta tällä hetkellä ja muistakaa maassa asuvan yli 66 miljoonaa ihmistä. Maan sisäpolitiikka on täysin kaaoksessa ja erosopimusta ei ole vieläkään saatu aikaiseksi. Iso-Britanniassa junnaa paikoillaan moni äärimmäisen tärkeä uudistus keskellä tätä kriisiä. Työpaikkoja katoaa ja maa on valumassa, erittäin vahvasta taloudestaan huolimatta, lamaan.

Mitenköhän pieni Suomi pärjäisi vastaavassa tilanteessa? En halua edes spekuloida tuota tietä nähdessäni Iso-Britannian kurjan tilanteen.

Eiköhän se viimeistään tässä vaiheessa ole selvää, että olemme vahvempia yhdessä täällä Euroopassa?

Keskustelussa olisi siis päästävä eteenpäin siihen mitä me haluamme meidän tulevaisuudestamme. Haluammeko pelastaa hyvinvointivaltion tulevaisuuden rahoituksen? Haluammeko ratkaista ilmastokriisin? Haluammeko pelastaa demokratian ja ihmisoikeudet?

Vastaukseni kaikkiin näihin kysymyksiin on ehdottamattomasti kyllä. Koko kampanjani perustuu näihin kolmeen asiaan. 

Tällä hetkellä ongelmamme ei ole se, etteikö meillä olisi rahaa rahoittaa hyvinvointivaltiotamme. Suomi ei ole koskaan ollut vauraampi. Ongelma on se, että maailman rikkain prosentti ja sen promille eivät maksa tarpeeksi veroja tai kanna yhteiskunnallista vastuuta.

Paljon on puhuttu kestävyysvajeesta edellisen vuosikymmenen ajan. Tähän on liitetty keskusteluja työnverotuksesta ja työllisyysasteesta. Tärkeitä asioita jos haluamme rahoittaa hyvinvointiyhteiskuntaa.

Samaan aikaan tosiasia on se, että rikkain prosentti vain rikastuu rikastumistaan ja julkinen sektori länsimaissa vain velkaantuu melkein poikkeuksesta. Rikkaat ja valtaisat yhtiöt pääsevät verosuunnittelemaan laillisesti ja jättää verot maksamatta.

Caruna on Suomessa eräs härskeimmistä esimerkeistä. Yhtiö ei maksa juurikaan veroja laisinkaan Suomeen, vaikka se dominoi kokonaista talouden toimialaa ja on itseasiassa tuottanut viimevuonna valtiolle kolmetoista miljoonan euron tappiot.

Tällaisia esimerkkejä on monta ja ei rajoitu pelkästään yhtiöihin vaan myös rikkaisiin yksilöihin ja finanssi instituutioihin.

Miten moni sairaala, koulu, yliopisto ja rautatie jää rahoittamatta tämän takia? Mahdotonta tietää ilman kattavaa selvitystyötä. Mutta mikäli talousjärjestelmämme toimisi oikeudenmukaisesti kyseessä olisi varmasti merkittävät resurssi.

Vuoteen 2030 mennessä maailman rikkain prosentti on eri arvioiden mukaan haalinut itselleen 75-prosenttia maailman omaisuudesta.

Ihmiskunta on kehittymässä erittäin kielteiseen suuntaan jos emme tee mitään.

Viimeaikaisista esimerkeistä Notre Damen palo on eräs räikeimmistä. Kulttuurihistoriallisesti merkittävä rakennus paloi ja miljardööreiltä löytyi yhtäkkiä taskurahaa yli miljardin rakennuksen restauroitumiseen. Muttei ihmisten auttamiseen. 

Kyse ei ole siis siitä, etteikö rahaa olisi hyvinvointia rakentamiseen tai ilmastonmuutoksen torjumiseen vaan siinä, että resursseja käytetään väärin ja meidän talousjärjestelmämme on vain erittäin epäoikeudenmukainen ja itsetuhoinen ihmiskunnan näkökulmasta.

Euroopan unioni tarjoaa meille Suomalaisille parhaan mahdollisuuden pelastaa hyvinvointivaltiomme tästä kujanjuoksusta, jossa näivetetään hyvinvointivaltiota ja otetaan meiltä mahdollisuuden pois kamppailla ilmastonmuutosta vastaan. Euroopan unionin on saatava rikkaiden verotuksen kuntoon, jotta meillä on varaa kouluihin ja muuhun mitä tarvitsemme, jotta meillä on varaa mullistaa taloutemme ekologisesti kestävämpään suuntaan. Sen takia olen ehdolla näissä vaaleissa, jotta saisimme muutosta aikaiseksi.

USA, 2012.

Why I am running in the European Parliament elections 2019

I am running for the European Parliament as a Social Democrat after long pondering and after many requests to do so. It feels like the time is ripe to give back to Finland and Europe after all that has been given to me despite my working-class background. I remember my first day at university when the teacher asked us students, in the lecture hall, how many of us had parents that had a higher education. Almost everyone’s hand went up. Mine did not. That was the moment I understood that I was sitting there against all the odds. There I was amongst the other students despite all the hardships and disadvantages that I had encountered. Despite my dyslexia and years of hard bullying at school. Before the finals of primary school, I had probably been on sick leave for two months due to extreme anxiety and fatigue from all that bullying. So, I did not quite understand how I had managed to fight myself to that lecture hall.

And I remember all those moments when I walked, at a very young age, on the dramatically beautiful beaches of Hangö looking at those ships traveling across the distant horizon. There was something magical and inspiring in those scenes. Hangö is a small town where many people with a tough character live. It is a place that has a tendency to bring up adventurous people who want to see the world. Never did I guess that one day I would fulfill my dreams and start studying political science and have many adventures across the world.

My style is empathetic in my encounters with people from across the world. Despite our differences in our values I encounter people empathetically and with a curiosity to learn something new. My formatting years with all that bullying were difficult. When I got to high school my time was spent rebuilding myself from scratch. My character was rebuilt practicing martial arts at a local association where many tough characters work on mastering the arts with feverish discipline and dedication. Without those people who helped me rebuild my self-confidence I would not be here. Of that I am greatful.

Åbo Akademu Univeristy gave me the freedom to explore intellectually and to build a life without fears of not being accepted. During those years I became an activist with the social democratic student movement. My heart has always beaten to the left with all that humanism and belief that we can build a better mankind. Many people from Hangö are social democratic in their values. So, I suppose my values came already from my upbringing in the local society. There is a belief that each person has an inalienable right to human dignity no matter what their background is.

After Åbo Akademi followed almost two years in Belgium. At first, I studied EU-politics and institutions at the University of Leuven. Later I received the opportunity to do my traineeship the European Parliament. That was a difficult but rewarding job which gave me many valuable practical insights.

When I finally arrived in Helsinki, I had to build myself from scratch rising through the ranks with good colleagues from the Rehabilitation Foundation. In here we do a valuable work for the weakest in our society. We do a valuable job in conducting research, developing models and instruments which aim to integrate marginalized people and immigrants to become an integrated part of our society. It is a valuable work that has given me plenty of insights about the challenges of the welfare state in both Finland and Sweden. Here are many people whom I should thank. You probably know who you are.

Dear friends. I am running to become a Member of the European Parliament despite all the hardships it comes with because I know that I will be useful for our society with my life experiences and with my skills and wits. I want a society that stands for social equality and a society which will be able to provide the same opportunities to the future generations that our generation has had.
During this campaign I will push for different political objectives and projects. However, I will also take great pleasure in listening to what people have in their hearts. 

Humanity stands in front of great challenges that have to be resolved in the coming years, such as the climate crisis, the threat to human rights and the growing inequalities in which the rich becomes richer and the poor poorer. The European Union provides us the best way to resolve these great issues of our time. We need progressive social democratic policies to Europe so that we can resolve the climate crisis and safe the Nordic welfare state. 

Europe for the many, not for the few!

India votes. My impressions from last year

Written 25.02.2018

How will this end?

The situation here in India has given me a cause for great concern on a number of issues. Freedom is under attack at the universities. Now that I have been able to discuss about the situation with more and more people the message repeats itself. Academic freedom and the voices of criticism are under constant scrutiny from the government. What worries me the most is the expressions of fear that I see lurking under the brave faces of the people who are attempting to fight back.

At different conferences, lectures and talks around dinner tables and even on the street with smart and educated people this message keeps on repeating itself. And we are all thinking how come democracy and freedom is being under attack all across the US, to Europe and even India. Forces that come with solutions that attack core principles of freedom are on the rise across the board.

In Europe, and at least in Finland, we do not seem to be following the developments of India at all in the public debate. We focus more on the situation in the US and the Middle East and North Korea or Turkey. Whereas the deterioration of the situation, when it comes to democratic principles and values, in India has either been underreported or not reported at all. What we can do in Europe or in the United States to help India is limited especially now that we are moving into our own struggles to retain the democratic order. However, the least we can do is to be aware of the situation and to understand that these developments are part of a larger undesired movement.

Here in India I have come to understand that the struggle is no longer in some far-away land somewhere in a different world or in the realm of theories. The struggle for freedom and democracy has come to our streets, homes and institutions back home. And India itself serves a stark reminder of the dangers we face in case authoritarian forces are voted into office. For they will begin to limit our core freedoms and draw us into an abysmal emptiness of authoritarian rule where a narrow-sighted fascism begins to polarize people according to their ethnicities. In Europe Poland and Hungary have already experienced what such rule means in practical terms. Freedoms have been limited and those to be blamed have been conveniently found with disregard to the realities on the ground. Whereas the United States democracy has been unmasked for what it currently is. Authoritarianism with its kleptocratic tentacles that lead to societal corrosion is not well equipped to deal with contemporary societal challenges but will only remove our means to solve issues.

One of the questions that has come to my mind here in India is: Has humanity began its erosion towards civilizational destruction? News from across the board seem bleak from several different dimensions and now the dark clouds before the eruption of the storm are gathering. Our planet is being destroyed whereas economic inequalities keep growing and now freedom itself is under attack in the cradles of democracy. And the only hope that can prevent this development come from the people themselves who need to stand up for their rights and fight for freedom itself.