Category: Uncategorized

Donald Trump as elected to become the president of the United States three years ago.

Unfortunately, not much has been done in Europe to address the concerns I expressed back then. And the urgency to do something for the betterment of the living conditions of ordinary people is becoming ever more urgent.
At this moment Europe is being hampered through cemented neoliberal economic policies that are written in several founding treaties of the union. As well as secondary law adopted in the unions political institutions.

The Union has since then conducted trade deals with Canada and Japan that threaten our democratic powers through the investor-state dispute mechanisms. These mechanisms are designed to protect investors in the event of regulation changes that potentially threaten businesses market shares. Such mechanisms used to be common between countries that lacked rule of law but have in these latest developments moved to trade deals between democratic states.

People already feel increasingly powerless to influence policies through elections due to a numerous amount of restrictions to national parliaments and governments. Which is perhaps one of the most significant reasons behind the rise of the far-right all across the continent.

One of the greatest failures, since the fall of the Berlin wall, is the toothlessness of the political left to challenge the neoliberal hegemony that has pushed so many people and communities to bare existential minimum across Europe. In part this is due to an intellectual failure to grasp the issues that communities and people are facing in the increasing uncertainty people face in their lives.

For instance, the discussion on climate change should not focus on blaming and harassing the poor people’s lifestyle choices who struggle to make a living. Instead policies should aim to change structures and in making the combatting of climate change in a fair manner that does not make lives of the weak more difficult.

Another important aspect is that the left needs to reconnect with the needs and struggles of people and communities. Stand up for the weak whenever it is possible. Such is the work for leftist politicians to stand up for the ordinary man and woman in need. And not to abandon them when their rights and lives are being wrecked in the name of profit-making and efficiency.

These call for hard work on the local, national end European levels but one of the biggest struggles of our time is to democratize Europe through removing the shackles of neoliberalism. It is not a proper democracy if ordinary people cannot even decide properly their nations economic policies in elections without the interference of EU institution and regulations. And no wonder more people feel alienated from democratic institutions when no matter how they vote they face the sledge hammer of neoliberalism. No wonder the nonsense of the far-right hits a cord with an increased amount of alienated people when the left has not done its job properly in the past decades.

For the sake of Europe, I hope that the left will get its act together and start to work with energy and intellect to set a vision for Europe alongside ordinary people. Otherwise, I am afraid, Europe will face a dark future where the weak is set against the weak and bare the full brunt of inhumane capitalism.

Kirjoitan tämän vaimoni puolesta.

Menin naimisiin venäläisen vaimoni kanssa pari viikkoa sitten. Hän on kotoisin ja tehnyt töitä Pietarissa lukuisissa kansainvälisissä suuryrityksissä ja toimii tällä hetkellä vielä HR Managerina Rostelecomissa Pietarin aluetoimistossa. Hän on valmistunut maisteriksi Pietarin ylipistosta, jossa hän oli opiskellut myös Suomea sivuaineena.

Mentyämme naimisiin olen vaimoni kanssa saanut kohdata maahanmuuttopolitiikan karun todellisuuden. Miltä teiltä tuntuisi, jos teidän puolisonne olisi yhtäkkiä täysin vailla sosiaaliturvaa ja työlupaa puolesta vuodesta yhdeksään kuukauteen?

Moinen aikahaarukka on täysin käsittämätön.

Maksoimme lupahakemuksesta myös pakollisen 420 euroa, johon emme ole laskeneet muita asiakirja kuluja muun muassa notaaripalveluista ja käännöksistä.

Edellisen hallituksen toimet, joissa leikattiin rajusti maahanmuuttoviraston resursseja, oli erittäin epäinhimillinen veto. Samaan aikaan maahanmuuttovirastossa menee resurssit sekaisin pakolaisten ja muiden maahanmuuttajien välillä. Resurssit eivät saisi mennä näin sekaisin tukkien muut maahanmuuttoväylät.

Nykyjärjestelmässä tämä 420 euroa pitäisi teoriassa kattaa vaimoni hakemuksen kulut mutta ei tunnu mitenkään siltä, että saamme rahalle vastinetta koska käsittelyaika on kohtuuton. Samaan aikaan pakolaisperusteiset lupahakemukset, jotka ovat ilmaisia, antavat pakolaiselle väliaikaisen työluvan kolmenkuukauden kuluttua. Vaimollani ei ole samanlaista mahdollisuutta.

Tämä asettaa maahanmuuttajat keskenään epäoikeudenmukaiseen asemaan.

Nöyryyttävät henkilökohtaiset kysymykset

Samaan aikaan tuntui todella loukkaavalta, ainakin minusta ja vaimostani, vastata lomakkeeseen lukuisaisia yksityiselämäämme ja suhteemme liittyviin henkilökohtaisiin kysymyksiin. Mielestäni valtiolla ei pitäisi olla mitään tekemistä sellaisten asioiden kanssa.

Siinä kysyttiin miten ja milloin tapasimme ensimmäisen kerran. Milloin ja miten meidän suhteemme alkoi ja milloin ja kenen aloitteesta menimme kihloihin.  Nämä ovat jäävuoren huippu vielä kaikista niistä kysymyksistä, johon jouduimme vastaamaan.

Kysymykset olivat niin henkilökohtaisia, ettemme ole edes kaikille läheisille halunneet kertoa kaikkia suhteemme yksityiskohtia. Näitä jouduimme kuitenkin tuntemattomalle viranomaiselle avaamaan tulevaisuutemme takia.

Avioliitto on kahden henkilön yksityinen asia ja jos solmii avioliiton, on lähtökohtaisesti perhe. Se ei tunnu mitenkään oikeudenmukaiselta, että joku ulkopuolinen viranhaltija käy nyt läpi ja arvioi meidän suhteemme laatua ja käytännössä pitää meidän tulevaisuuden kohtalon käsissään sillä perusteella. Maahanmuuttoviraston virkailijat saavat nyt pohtiakseen kysymyksen: Onko kyseessä aito avioliitto vai jonkinlainen feikkiavioliitto?

Viranomaiset eivät ole sellainen taho, jonka pitäisi arvioida sellaisia suhteemme laatuun liittyviä asioita. Olemme avioituneet Suomessa ihan avioliittolain mukaisesti ja olemme myös rekisteröineet avioliittomme lain vaatimalla tavalla Venäjälle ja haluamme nyt elää normaalia perhe elämää. Sen pitäisi riittää.

Maahanmuuttovirasto tarvitsee lisää resursseja

Olen todella iloinen hallituksen päätöksestä lisätä määrärahoja, jottei Migri tarvitse leikata henkilöstöresurssejaan edellisen hallituksen päätöksen mukaisesti.

Maahanmuuttovirastossa ei kuitenkaan nykyäänkään ole tarpeeksi resursseja. Niitä olisi lisättävä, jotta saisimme käsittelyajat lyhyemmiksi. Organisaatiossa pitäisi jaotella resurssit paremmin, jottei pakolaisten ja muiden oleskelulupahakemusten keissit ole samoista resursseista.

Se on erittäin epäinhimillistä pitää ihmisiä löysässä hirressä lähestulkoon vuoden. Tulevaisuutta on vaikea suunnitella sellaisen takia.

Maahanmuuttopolitiikassa tulisi myös huomioida yhä enemmän työ-, opiskelu- ja perheperusteinen maahanmuutto eikä jättää nämä asiat pakolaisuuden varjoon. Nykyisessä maahanmuuttopolitiikassa on lukuisia ongelmia ja epäoikeudenmukaisuuksia.

Tuntuuhan se omituiselta, että maahanmuuttovirastossa menee resurssit hieman sekaisin ja pakolaisilla olevan joissain tapauksissa tavanomaisia maahanmuuttajia enemmän oikeuksia. Esimerkiksi siinä, että he saavat lähteä tekemään töitä kolmen kuukauden päästä. Tuossa olisi uudistettava niin että myös perheperusteisissa oleskelulupahakemus -tapauksissa saisivat ihmiset mennä töihin kolmessa kuukaudessa.

Tuossahan tapauksessa maksetaan myös varsin iso käsittelymaksu mutta tuntuu vain siltä, ettei mittavalle hinnalle ja verorahoille tule oikein vastinetta.

Suomi tarvitsee vielä inhimillisemmän maahanmuuttopolitiikan ja hallituksen olisi ryhdyttävä toimeen heti koska nykypolitiikka on typerä ja vaarantaa ihmisten kotoutumismahdollisuuksia jo ihan lähtövaiheessa.

Ajatelkaa vaikutelmaa Suomesta, joka tänne muuttavalle syntyy, kun viranomaisten toiminta on jo näin epäluuloista heti kättelyssä.

Euroopan komissio pyysi Suomelta talouspoliittisen lisäselvityksen valtion menolisäysten takia ja valtionvarainministeri Lintilä ilmoitti reagoivansa asiaan vakavasti.

Taannoisissa Euroopan parlamenttivaaleissa puhuin nimenomaan tästä kuviosta. Euroopan unionin säännöksiin ja perussopimuksiin on sementoitu uusliberalistinen talouspolitiikka. Finanssipolitiikkaa, eli valtion menoja, ei voida lisätä investoinneilla vaan jokaisen valtion on alistuttava harjoittamaan umpikujaan ajetun uusliberalistista talouspolitiikkaa. Ihan sama mitä kansa äänestää. Näin sen ei pitäisi olla ja tälle on vaadittava muutosta.

Politiikka perustuu vakaus- ja kasvusopimukseen, joka perustettiin EMU:n ympärille 1990-luvulla. Sopimuksen mukaan julkisen talouden vuotuinen alijäämä ei saisi ylittää 3 prosenttia ja toinen osa sopimusta on 60 prosentin raja julkisen talouden velalle suhteessa kokonaistuotantoon. Unionin talouspoliittiset säännökset ulottuvat kuntien kilpailutuksiin saakka joka johtaa useasti veronmaksajien kannalta epäedullisiin tuloksiin.

Kyseinen sopimus on talouspoliittinen pakkopaita, jolla rajoitetaan demokratiaa sementoimalla uusliberalistisen talouspolitiikan. Käytännössä on lähestulkoon ihan samantekevää, jos kansa äänestää elvytyspolitiikan puolesta tai ei. Euroopan komissio asettaa perussopimuksiin perustuen rajoitteet siihen mitä valtion voi tehdä talouspolitiikassaan.

Euroopan unionissa puhutaan paljon demokratiasta ja ollaan oikeutetusti huolissaan demokratian tilasta esimerkiksi Unkarissa ja Puolassa. Samaan aikaan unohdetaan kuitenkin miten unioni voi rajoittaa pahimmassa tapauksessa rajulla kädellä jäsenmaittensa demokratiaa. Härskin esimerkki tulee Kreikasta, jonka talouspolitiikkaa alkoi troikka kontrolloimaan pitkäksi aikaa. Sijoittajat saivat verorahoilla pelastuksen samaan aikaan kun riskit realisoituivat veronmaksajien päälle. Kreikkalaiset joutuivat kohtaamaan rajun leikkauspolitiikan, joka sysäsi monet epätoivoon. Siinä kohtaa menee poliittiselta järjestelmältä uskottavuus. Mikäli olemme huolissaan demokratiasta pitäisi olla huolissaan demokratiasta kokonaisvaltaisesti eikä pelkästään kahdesta tai kolmesta Itä-Eurooppalaisesta esimerkistä.

Talouspoliittiset pakkopaidat ja muut samankaltaiset demokratiaa toimenpiteet ja säännökset vievät koko poliittiselta järjestelmältä uskottavuutta. Ihmisten epäluulo kasvaa, kun on ihan samantekevää oikeastaan mitä äänestää. Lopputulos on aina sama, vaikka politikoilla olisi kova tahto muuttaa maan suuntaa se ei ole mahdollista säännöksien takia.

Sen jälkeen ihmetellään minkä takia erinäiset äärioikeistolaiset liikkeet kasvattavat suosiotaan vaalista toiseen.

Esimerkkejä epäkohdista on lukuisia. Nostaisin tähän vielä Euroopan unionin harrastaman kauppapolitiikan ja unionin tehottomuuden aggressiivisen verosuunnittelun kitkemisessä. Uuden sukupolven kauppapolitiikka nakertaa demokratiaa tästä esimerkkinä CETA:n välimiestuomioistuimet. Sekä suunnitteilla oleva TTIP ja MERCOSUR. Nimet ovat jo niin vieraita, ettei tavalliset ihmiset niitä ymmärrä tai ymmärrä niiden vaikutuksia. Eivätkä poliitikot tai media niistä oikein keskustele tai ota esille mikä on erittäin valitettava asia.

Brasilian ilmastoa uhkaavat metsäpalot ovat jo jääneet unholaan, vaikka paloista me eurooppalaiset olemme myös osittain vastuussa sillä, ostamme sieltä maataloustuotteita, jotka kannustavat rahallisesti tuhoamaan sademetsiä. Kuitenkin EU ei päättänyt lopettaa MERCOSUR kauppasopimuksen valmistelua tai konkreettisiin toimenpiteisiin, joilla laitettaisiin esteitä maataloustuetteiden tuonnille polttoalueista. Mikä on täysin käsittämätöntä.

Politiikassa on yleensä CNN ilmiö, jossa jostain asiasta keskustellaan mediasyklin ajan, jonka jälkeen se unohdetaan. Eikä toimenpiteisiin ryhdytä. Tärkeintä on se, että poliitikot osaavat asettaa sanansa oikein ja voivotella oikeaan kohtaan ja sen jälkeen asiat voidaan painaa villaisella ja unohtaa keskittyen seuraavaan voivotteluun. Näin asiat eivät yleensä hoidu, vaikka niitä pitäisi nimenomaan ottaa hoidettavaksi.

Viime vuosina olemme Euroopan unionissa saaneet nähdä BREXIT-nimistä showta. Asian vakavuus ei ole mielestäni oikein valjennut täällä Euroopan unionissa.

Yksi suurimmista jäsenmaistamme on jättämässä unionin ja saattanut saarivaltion poliittiseen sekasortoon, jonka lopputulema on erittäin epävarma.

Euroopan unionista puuttuu täysin visio tulevaisuudesta ja unionia riivaa hampaattomuus ja erittäin suuret ristiriitaisuudet. Olisi hyvä pysähtyä ja mietittävä syvällisemmin minkä takia Iso-Britannia on menossa ulos unionista.

Tämän kaltaiseen epävarmaan unioniin on hankala rakentaa tulevaisuutta, ja unioni vaatii oikeasti uudistuksia, joilla saisimme poliittista järjestelmää vakautettua lisäämällä jäsenmaitten päätäntävaltaa varsinkin talouspolitiikassa.

Toimenpiteiden keskiössä pitäisi nimenomaan olla Euroopan unioin perussopimuksien uudistaminen keskittyen poliittisten pelisääntöjen selkiyttämiseen. Emme voi jatkaa unionissa, joka toimii omien periaatteiden vastaisesti rajoittamalla jäsenmaittensa demokraattista päätäntävaltaa niinkin keskeisessä asiassa kuten finanssipolitiikassa.

Emme voi jatkaa unionissa, joka ei puutu tarpeeksi hyvin aggressiiviseen verosuunnitteluun. Emme voi jatkaa unionissa, joka edesauttaa maailman rikkaimman prosentin omaisuuksien kasvua samaan aikaan kun yhä useampi ihminen putoaa yhteiskunnasta ulos.

Mikäli haluamme rakentaa kestävämpää maailmaa, jossa lisäämme ihmisten yhteiskunnallista osallisuutta ja luottoa tulevaisuutta varten meidän on ryhdyttävä toimeen. Muutos alkaa tavallisista ihmisistä, joiden pitäisi järjestäytyä poliittisesti vaatien muutosta. Kansanedustajiksi ja muihin poliittisiin virkoihin on saatava sellaisia ihmisiä, jotka ovat sitoutuneita toteuttamaan muutosta ja rakentaa yhteiskuntaa kestävälle pohjalle.

Eräs suurimmista ongelmista on kuitenkin Euroopan unionista keskusteleminen ja ihmisten tuntemus nykypolitiikan järjestelmästä ja monimutkaisuudesta.

Keskustelu on niin useasti vain puolesta tai vastaan mikäli keskustelemme Euroopan unionista ja ihmiset tuntevat unionia niin huonosti että äänestävät Euroopan parlamenttiin jopa merimetsopolitiikkaan keskittyviä politikkoja. Kansalaisille tulisi saada enemmän tietoisuuteen varsinkin unionin demokratian tila. Euroopan unionin rooli ja sen muuttaminen on aivan keskeisessä asemassa, jos haluamme rakentaa kestävää yhteiskuntaa.

Muuten ajamme kaikki sokkona rotkon yli tämä unionin kanssa.

Emmanuel Macron julisti kansainvälisen hätätilan Amazonin sademetsien palaessa ennennäkemättömän nopeasti. Twitterissä hän ilmoitti, että asia otettaisiin asialistalle G7 maiden kokoontuessa Ranskassa.

Tulokset ovat kuitenkin suuri pettymys. Hampaattomalta näyttää suurimpien demokratioiden kokoontuessa keskustelemaan mitä pitäisi tehdä Amazonin sademetsien pelastamiseksi. Heikkoa. Pelkkää symboliikkaa.

Maat lupasivat logistista apua ja kalustoa sammutustyöhön, josta Brasilian presidentti kuitenkin kieltäytyi. Sen lisäksi G7 maat tarjosivat 20 miljoonaa euroa metsien uudelleen metsittämistä varten. Bolsonaro kuitenkin ilmoitti nopeasti, että näitä rahoja pitäisi käyttää ennemmin Euroopan uudelleen metsittämiseen.

Aikaisemmin tänä vuonna Notre Damen kirkko paloi Ranskassa. Tuolloin erilaiset miljardöörit lupautuivat lahjoittamaan yhteensä 850 miljoonaa euroa kirkon entisöintiin ja Emmanuel Macron vaati kunnianhimoista korjausohjelmaa.

Elämme mädässä järjestelmässä, jossa sanojen ja tekojen välinen ero on häikäilemättömän suuri. Maailmassa, jossa miljardööreillä on valtioita enemmän almuja antaa. Maailmassa, jossa kirkko on luontoa arvokkaampi. Meidän poliitikkomme ovat kuitenkin alati valmiita hyväksikäyttämään suuria sanoja tragedioiden kohdatessa keräten tyylipisteitä. Nämä ovat räikeässä ristiriidassa tekoihin. Sanojen ja tekojen ristiriita nakertaa koko yhteiskuntajärjestelmän uskottavuutta.

Mihin kansalaiset voivat luottaa keskellä valheita? Bolsonaron kaltainen häikäilemätön omaa etua tavoitteleva poliitikko ei kuuntele muuta kuin voimapolitiikkaa. Mikäli Euroopan unionilla ja lännellä olisi selkärankaa hänet laitettaisiin kuriin kauppapolitiikan kautta. Tällä hetkellä hänen kasvava äärioikeistolainen hallinto nauraa päin meidän naamaamme.

Mikäli Euroopan unionilla olisi selkärankaa laitettaisiin jäihin kaavailtu Mercosur kauppasopimus ja alettaisiin vaatia sademetsien suojelemista. Samaan aikaan pitäisi ryhtyä heti toimiin, joissa asetetaan sademetsissä tuotetut maataloustuotteet sanktioiden alaisuuteen, jottemme rahoita sademetsien tuhoamista.

Tähän ei riitä pelkästään naudanlihan tuontikielto. Politikkojen olisi korkea aika asettaa sanansa ja tekonsa samaan mittaluokkaan. Valheiden aika on loputtava.

Ihmiset ja poliitikot ympäri maailman ovat olleet tyrmistyneitä viimeaikaisista tiedoista Amazonin sademetsien ennen näkemättömistä tulipaloista. Amazonin sademetsä tuottaa noin 20 prosenttia maailman hapesta ja on mittakaavaltaan erittäin merkittävä hiilinieluri.

Eri arvioiden mukaan Amazonin sademetsissä asuu noin kymmenen prosenttia maailman lajikirjosta.

Äärioikeiston Jair Bolsonaro on puheissaan ja teoissaan kannustanut maanviljelijöitä raivaamaan sademetsiä peltojen ja laidunmaiden tieltä. Vähät välittäen alueella asuvista alkuperäiskansoista ja biodiversiteetistä tai ilmastosta.

Eurooppa ostaa merkittävän osan Brasiliassa tuotetuista maataloustuotteita. Tässä tilanteessa, jossa Bolsonaron kaltainen moukka on vallassa, olisi vähintään annettava järeä signaali sekä sanoissa että teoissa maan johdolle.

Mikäli Euroopan unionilla on minkäänlaista selkärankaa tässä tilanteessa, niin pitäisi Brasilian osalta laittaa EU ja Mercosur-maiden väliset kauppaneuvottelut jäihin. Samaan aikaan pitäisi laittaa tuntuvat tuontitullit erilaisille elintarvikkeille joita tuotetaan Brasilian poltetuilla alueilla.

Euroopan unioni ja sen kansalaiset ei pitäisi olla mukana rahoittamassa Amazonin sademetsien tuhoamisoperaatiota ostamalla tuotteita tuhotusta sademetsästä. Tästä on meidän politikoilla iso vastuu.

Ihmisten olisi tässä tilanteessa vaadittava toimia politikoilta ja muilta vastuussa olevilta toimijoilta enää ei riitä pelkät sanat ja pahoittelut. Suomalaisten kannalta helpointa olisi vaatia hallitustamme ja meidän edustajia Euroopan parlamentissa toimiin. Bolsonaro on osoittanut piittaamattomuudellaan demokratiaa ja ihmiskuntaa kohtaan, ettei hän kuuntele mitään muuta kuin korkeintaan voimapolitiikkaa.

Koko Amazonin sademetsien tuhopoltto on kuitenkin pelkkä irvikuva ihmiskunnasta, joka tekee kaikkensa saadakseen lyhytkestoisia voittoja piittaamatta ihmiskunnan kokonaiskuvasta. Tarvitsemme rajuja muutoksia yhteiskuntaamme ja ennen kaikkea tekoja. 

Muuten marssimme varmaan ihmiskunnan perikatoon ilmaston rapauttaessa joka johtaa organisoidun ihmiskunnan edellytyksiä selviytyä nykymaailmassa madottamattomaksi.