Green New Deal för Europa löser klimatkrisen och skapar jobb

John F. Kennedy höll ett tal den 12:e September 1962 i Houston Texas om USA:s avsikter att sätta en människa på månen. Amerikanerna skulle inleda det komplicerade Apollo rymdprogrammet för att utveckla den teknologi som behövdes för att nå målet. Programmet kostade ungefär 2,2 procent av USA:s federala budget eller 144 miljarder dollar i dagens pengar.

Kennedy sa att amerikanerna inte väljer att gå till månen för det är lätt utan för att det är svårt.

Om mänskligheten kunde sätta en människa på månen på 1960-talet kan vi hitta viljan och styrkan att rädda vår planet och dess biodiversitet.

Europeiska unionen ska leda denna kamp att rädda planeten. Om ingen annan gör något ska vi européer rycka fram med framtidstro och optimism. Omvärlden ser oss européer som svaga och splittrade. Varför inte visa dem styrka och visioner som de kan följa?

Ifall amerikanerna under 1960-talet klarade av att investera över två procent av sin BNP på Apolloprogrammet, så klarar vi av att investera minst två procent på att förnya vårt samhälle, en klimatsmart revolution.

President Franklin Roosevelt blev vald till amerikanernas president för att lösa 1930-talets ekonomiska depression när en fjärdedel av amerikanerna var arbetslösa. Han tacklade depressionen genom att inleda omfattande investeringsprogram i USA:s infrastruktur och samhälle. Mycket av USA:s väg-, el- och järnvägsnätverk existerar idag tack vare Roosevelts moderniseringsprogram. Nu är det dags att Europas föråldrade infrastruktur och ekonomi moderniseras för 2030-talet.

Många amerikaner fick jobb genom investeringsprogrammet och efter det förödande andra världskriget steg USA fram som stormakt.

I dagens Europa har många stolta industrisamhällen gått under efter finanskrisen 2008 och på grund av den allt hårdare globala konkurrensen samt automatiseringen.

Många människor har hamnat utanför samhället.

Nu är det dags att Europa räcker vanliga, arbetande människor en hjälpande hand och ge dem nytt hopp för framtiden tillika som vi frisätter kontinentens samlade energi och resurser för att bekämpa klimatkrisen. Senast nu står det klart att vi måste ändra vårt samhälle för att rädda mänskligheten.

Vi måste investera i vårt samhälle och revolutionera dess ekonomi så att de blir mera klimatvänliga.

Europeiska unionen behöver en GREEN NEW DEAL för att läka de djupa sår som finanskrisen 2008 har skapt i våra samhällen och för att bekämpa klimatkrisen.

Europeiska unionen kan sätta igång ett investeringsprogram som skulle innefatta minst två procent av unionens bruttonationalprodukt, cirka 300 miljarder euro. Detta program behövs för att vi européer ska kunna uppnå Parisavtalets målsättningar att minska CO2-utsläppen med 40 – 55 % jämfört med 1990.

Genom ett mångårigt investeringsprogram ska vi investera i utvecklande av teknologin, ekonomin och infrastrukturen i klimatmässigt hållbarare riktning. Programmet kan finansieras genom att Europeiska unionen kräver ansvar av samhällets rikaste. Genom att stoppa läckagen till skatteparadisen och skatteplaneringen kunde EU finansiera detta investeringsprogram utan att det drabbar löntagarna och de ärliga företagarna.

Tilläggsfinansiering kan fås genom att Europeiska Centralbanken köper upp statslån, som tas ut för investeringsprogrammet.

Ifall amerikanerna kunde sätta en människa på månen på 1960-talet så klarar vi av att lösa klimatkrisen här hemma i Europa.

Mera om ämnet:

Bernie Sanders, Ed Milliband, Alexandria Ocasio-Cortez.

Mitkä maahanmuuttovaalit? – Nämä ovat eurovaalit!

Ehdokkaana sain vastata aika monen vaalikoneen kysymyksiin ja huomasin iltapäivälehtien ja muiden oikeistomedioiden painottavan vahvasti maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä vaalikoneissaan.

Nämä vaalit eivät ole maahanmuuttovaaleja.  Meillä on paljon isompia ongelmia, joista oikeasti päätetään EU:ssa.

Ihmettelenkin kovasti, minkä takia vaalikoneissa nostettiin useasti esiin se ihmeellinen ajatus, että Euroopan unionilla pitäisi olla jotain vastaanottoleirejä unionin ulkopuolella, joissa käsiteltäisiin turvapaikkahakemuksia. Vaalikoneiden mukaan tällaisen järjestelyn pitäisi olla ainoa keino saada turvapaikka Euroopan unionista.

Tämä on, paitsi epäinhimillistä, käytännössä mahdotonta toteuttaa. Täysin käsittämätön kysymys.

Tosiasia on, että yksikään EU:n lähellä oleva maa ei halua alueelleen EU:n leirejä. Eikä EU:n kannata lisätä ennestään Pohjois-Afrikan epävakautta kasaamalla sinne – piikkilangan sisälle ja ehkä vuosiksi – ihmisiä, jotka eivät sinne halua.

Vuonna 2011 alkaneesta Syyrian sisällissodasta, alkoi pari viikkoa kestänyt tapahtuma, jonka aikana keskimääräistä suurempi määrä ihmisiä siirtyi Lähi-Idän sotatantereilta kohti Eurooppaa. Äärioikeisto ja media kutsui tätä pakolaiskriisiksi. Todellisuudessa tilanne saatiin hallintaan päivissä ja enimmillään parissa viikossa. Kukaan eurooppalainen ei joutunut uhraamaan mitään, eikä kenenkään vero noussut pakolaisten vuoksi. Silti iltapäivälehdet ja äärioikeisto esittävät tapahtunutta jonakin kohtalon kysymyksenä meidän yhteiskunnallemme.

Äärioikeisto haluaa puhua marginaalisista ongelmista kuten maahanmuutto ja pakolaisuus. Mielikuvitusongelmista, joista saa lähinnä lukea mediasta, mutta eivät esiinny kenenkään  omassa elämässä. Media haluaa myydä lehtiä ja ajaa siksi äärioikeiston asiaa. Median ja äärioikeiston symbioosi on surullista katsoa. Luoja varjelkoon, että näissä vaaleissa puhuttaisiin siitä, mitä äärioikeisto tekisi kasvun, työllisyyden tai ilmaston hyväksi. Media ja äärioikeisto hyötyvät molemmat keskustelun siirtämisestä epäolennaisuuksiin.

Tämä on sääli, sillä näiden vaalien oikeat kysymykset liittyvät myös maahanmuuttoon. Ilmastopolitiikka, kauppapolitiikka, kehityspolitiikka ovat oikeita asioita, joista EU päättää ja joissa on edessä linjavalintoja. Eikä ole sattumaa, että takavuosien pakolaisliikkeet tulivat aikaisemmin vakaista maista, jotka länsivallat olivat ensin pommittaneet tuhoon. Näissä vaaleissa kannattaa puhua niistä pakolaisuuden juurisyistä, jotka ovat EU:n vallassa.

Siirtolaisuus Eurooppaan sekä pakolaisuus tulevat jatkumaan niin kauan, kun juurisyyt ovat olemassa. Euroopan unioni tarvitsee yhteisen turvapaikkapolitiikan, johon jäsenmaat ovat sitoutuneet. Tähän sisältyy vääjäämättä vastuun jakaminen. Nyt ongelmana ovat eräät äärioikeiston hallitsemat itäisen Euroopan jäsenmaat, jotka samalla hyötyvät EU:n budjetista merkittävästi. EU:n jäsenyys perustuu sitoumukseen ponnistaa yhdessä yhteistä tulevaisuutta varten – rusinoiden poiminta pullasta ei meidän unioniin kuulu.

Sanon sen suoraan: Äärioikeisto ei ole rehellinen. Maahanmuutto ei katoa vastustamalla sitä. Joka sanoo ”rajat kiinni” on velvollinen kertomaan, miten se tehdään. Sitä ei voi nimittäin tehdä ilman rajua väkivaltaa. Vastuullinen politiikka on ratkaisujen etsimistä oikeisiin ongelmiin: Miten poistaa syyt, joiden vuoksi ihmiset lähtevät pakolaisiksi? Kun pakolaisia tulee, miten saada heidät mahdollisimman pian töihin ja yhteiskunnan jäseniksi?

Första maj talet i Hangö om en hållbarare mänsklighet

Tack för inbjudan att tala här i Hangö vid de Rödas grav.

Det är en stor ära att få vara här med er.

Och det är en stor ära att få stå här som en Hangöbo som figurerar i år som de Finlands svenska socialdemokraters och det socialdemokratiska partiets kandidat I Europaparlamentsvalet.

Den första Europaparlamentsvals kandidaten från Hangö någonsin.

Välkomna hit idag. Vi är insamlade här idag för att fira första maj som är arbetarrörelsens internationella högtidsdag.

Ifall vi tillbakablickar till förra sekelskiftet kan vi konstatera paradoxalt nog att den världen ser både främmande och liknande ut som vår egen.

Händelserna här i Finland med inbördeskrigets mörker är något vi borde ha mer framme speciellt i vår egen tid som ett varningstecken i den växande polariseringen.

Dessutom är jag idagensläge mycket tacksam över Hangö gymnasiums kurser som lärde oss om förintelsen och olika folkmord under mänsklighetens historia.

Mycket lärdomar och varnande exempel kan dras från de förflutna och de samtida misstagen som sker runtom världen.

Därför får vi inte glömma historien och dess lärdomar. Vår minsta plikt är att åtminstone inte repetera gamla misstag.

Därför borde händelserna i inbördeskriget och andra liknande händelser få en större betoning i våra skolor så att vetskapen om hur snett saker kan gå om vi inte klarar av att samtala och samarbeta mellan människor i vårt gemensamma samhälle.

Men om vi återvänder till världen för hundra år sedan kan vi konstatera att mycket då var annorlunda från vår samtid tillika som förvånansvärt mycket är liknande. Speciellt när vi blickar på de samhälleliga utmaningar vi nu står inför.

Tekniska utvecklingen, de stora inkomstklyftorna och samhälleliga förändringarna var stora problem i världen hundra år sedan. De moderna representativa demokratierna utvecklades då också även om i ofta stormiga omständigheter. Moderna Finland är också ett barn av denna tid och faktiskt det andra landet i världen som införde rösträtten för kvinnor.

I den nuvarande samhällsutvecklingen är jag mest oroad över den samhälleliga polariseringen mellan de svaga i samhälle. Vi ser den både i Finland men också i Europa.

Dagens samhälle står också inför stora utmaningar som handlar om den teknologiska utvecklingen men också om samhällsutvecklingen där en del har de bra medan andras situation förvärras.

De rika blir bara rikare medan den gamla medel- och arbetarklassen i Europa vissnar och flera stolta industrisamhällen håller på att dö ut.

Arbetsplatserna och inkomsterna försvinner i den globala konkurrensen och i den teknologiska utvecklingen som leder till att allt färre har arbete och större osäkerhet.

I de stora omställningarna har olika konservativa grupperingar vuxit fram som tillbakablickar på en förgången tid som vi kommer ändå inte att klara av att återvända till.

Dessa grupperingar hittar, precis som en del rörelser på 1930- och 1940-talen, syndabockarna till den usla samhällsutvecklingen i minoriteter, utlänningar och konspirationsteorier.

Men i denna häxjakt på bovar till samhällets problem lyckas de ändå inte komma med några lösningar eller förslag till vår tids stora problem.

Tillika som mänskligheten står inför en existentiell klimatkris talar de om klimathysteri utan att vara villiga att göra något åt saken.

De föredrar att tala om invandrare istället för hur vi ska rädda välfärdsstaten i en värld där de rika bär allt mindre samhälleligt ansvar i form av beskattning.

Till 2030 väntas det att den rikaste procenten av världens befolkning kommer att äga 75 procentenheter av världens all egendom.

Trots dessa stora problem koncentrerar dessa rörelser sina energier på att anfalla minoriteter, invandrare och budbärarna som försöker få människor att göra något åt klimatkrisen.

Socialdemokraternas men också bredare den progressiva rörelsens stora utmaning kommer att ske i att vinna människors hjärtan och sinnen tillbaka från dessa krafter som borde ha hamnat i historiens soptipp i ruinerna av Berlin i slutet av det andra världskriget.

Mänskligheten kommer inte att komma långt om samhällets svaga fortsätter att gräla sinsemellan. 

Vi kommer att behöva socialismen ideal om solidaritet människor emellan för att kunna lösa de stora problemen mänskligheten står inför.

Vi kommer att behöva demokrati och mänskliga rättigheter för att kunna leva tillsammans i ett samhälle trots våra olika åsikter. Utan varav vi inte kan lösa de stora problemen mänskligheten står inför.

Vad måste vi nu göra för att klara av dessa utmaningar? Vi måste komma ihåg de människor som har redan hamnat ut ur samhällsutvecklingen. Vi måste komma ihåg de människor som håller på att hamna i utanförskapet.

Den socialdemokratiska rörelsen måste räcka en hjälpande hand till människor istället för att vända dem ryggen i deras nöd.

Den socialdemokratiska rörelsen måste inleda en dialog och skapa förtroende med den delen av befolkningen som känner bitterhet och har förlorat sin framtidstro.

Vi måste försöka förstå människors lidande och den förödmjukande känslan av maktlöshet dessa människor känner i sin vardag.

Ensamheten och de disintegrerade samhällen där utanförskapet florerar är en av våra största politiska utmaning i dagens västerländska samhällen. Det här är något som leder till den tilltagande polariseringen både här hemma i Finland och i Europa.

Utanförskapet och de växande samhällsklyftorna tar form i människors röstningsbeteende och ilskan de tar med sig i olika protester till exempel i Frankrike med de gula västarna. Människor utan röst kräver att bli hörda. 

Många människor är ilskna och ledsna över sin situation tillika som andra har det bra. Socialdemokraterna borde göra mera för att synliggöra och åtgärda människors lidande för dem som har det bra.

Dessa människors förtroende gentemot socialdemokratins grundton om ett samhälle som tar hand om alla både de svaga och de starka måste återvinnas.  

Socialdemokraterna kan inte enbart förmå sig att ta hand om olika segment av befolkningen utan istället återta ambitionen att vara en revolutionerande rörelse som klarade av att skapa den nordiska välfärdsstaten och den moderna representativa demokratin.

Mycket tyder på att det här kommer att vara möjligt.

Bernie Sanders i USA har skapat en växande socialistisk rörelse i USA som är ett land där ordet socialism förknippats med hatet mot Sovjetunionen.

Socialdemokratin har fått vid i seglen i Storbritannien med Jeremy Corbyn och i Europa ute i Norden och i Sydeuropa.

Socialdemokraterna har fått vind i seglen desto mer de har klarat av att komma med samhällskritik mot den förödande kapitalismen där de rikare blir bara rikare och de fattiga fattigare. 

Budskapet är enkelt.

Vi människor måste nu sammanslutas för att skapa ett socialt rättvisare samhälle som står och förenar de svaga.

Vi måste nu lösa den allt allvarligare klimatkrisen.

Vi måste stå för demokratin och mänskliga rättigheter precis så som vi har stått de senaste hundra åren.

Ifall vi ger upp i kampen om ett bättre samhälle kommer de rika snart bo i sina grindsamhällen osäkra för sin säkerhet i en allt mer orättvisare värld.

Ifall vi ger upp i kampen lever vi i en värld som inte klarar av att åtgärda klimatkrisen om hotar mänsklighetens framtid.

Men vi kommer inte att ge upp utan vi kommer att kämpa.

Vi kommer att kämpa för en bättre mänsklighet. 

Och vi kommer alltid att göra det.

Låt oss inte repetera de dumma misstag som skett i historien när polariseringen ledde till våld och krig mellan människor av olika åsikter.

Vappupuheeni Hangossa kestävämmän ihmiskunnan puolesta

Kiitos kutsusta ja pääsystä tulla puhumaan tänne Hangon Punaisten haudalle.

On suuri ilo ja kunnia olla kanssanne täällä.

Se on suuri kunnia olla täällä Hankolaisena joka on tänä vuonna Finlands svensk socialdemokratermien ja SDP:n Eurovaaliehdokas.

Ymmärtääkseni ensimmäisenä Hankolaisena koskaan ehdolla Eurovaaleissa.

Tervetuloa tänne tänään. Olemme kokoontuneet tänne viettämään kansainvälisen työväenliikkeen juhlapäivää. Ensimäistä toukokuuta.

Jos me katsomme taaksepäin edellisen vuosisadan alkua voimme paradoksaalisesti todeta sen olleen eri maailma, jolla oli yllättävän paljon samankaltaisuuksia omaan maailmaamme.

Tapahtumat täällä Suomessa johtuen sisällissodan pimeyden pitäisi olla enemmän esillä nyky-yhteiskunnassa varoittavana esimerkkinä siitä mihin yhteiskunnan kahtiajako voi pahimmillaan johtaa.

Tämän lisäksi olen tänä päivänä erittäin kiitollinen Hangö gymnasiumin kursseista joissa saimme oppia eri kansanmurhista ja holokaustista.

Sellaisista opinnoista saa paljon oppia voi ammentaa menneiden ja tämänpäiväisistä yhteiskunnallisista virheistä.

Siksi emme voi unohtaa historiaa ja sen oppitunteja. Meidän velvollisuutemme on vähintään välttää vanhojen virheiden teon.

Sen takia sisällissotamme ja muut samankaltaiset historialliset tapahtumat pitäisi saada suuremman painoarvon meidän opetussuunnitelmissamme. Meidän on paremmin opittava mihin ihmistenvälinen keskusteluihin ja yhteistyöhön kykenemättömyys voi pahimmillaan johtaa.

Mikäli palaamme vuosisadan takaiseen maailmaan voimme todeta miten moni asia oli erilainen ja miten moni asia on yllättävän samankaltainen nykymaailmaan. 

Teknologinen kehitys, suuret tuloerot ja yhteiskunnallinen murros olivat isoja ongelmia sata vuotta taaksepäin. Moderni edustuksellinen demokratia kehittyi tuolloin ja useasti myrskyisissä tunnelmissa. Näistä moderni Suomi on esimerkki, jossa naiset saivat äänioikeuden toisena maana maailmassa.

Nykyajassa olen eniten huolestunut yhteiskunnan heikoimpien välinen kaksia jaosta. Näemme tämän kehityksen sekä Suomessa että Euroopassa. Tämä on länsimainen ilmiö.

Nyky-yhteiskunnan suuret haasteet tulevat teknologisesta murroksesta ja yhteiskuntakehityksestä jossa joillain on asiat hyvin samaan aikaan kun toisilla asiat menevät huonompaan suuntaa. 

Rikkaista tulee vain rikkaimpia samaan aikaan, kun keski- ja työväenluokka kuihtuu ja moni paikallinen teollisuuskunta kuolee pois.

Työpaikat ja tulot katoavat globaalissa kilpailussa ja teknologisessa murroksessa, joka johtaa työpaikkojen vähenemiseen ja suurempaan epävarmuuteen.

Näissä suurissa muutoksissa jotkut konservatiiviset voimat ovat voimistuneet ja haikailevat menneisiin aikoihin, joita emme kuitenkaan tule koskaan saamaan takaisin.

Nämä voimat löytävät, aivan kuten jotkin liikkeet 1930- ja 1940-luvulla, syntipukit yhteiskunnan kurjaan kehitykseen vähemmistöistä, ulkomaalaisista ja salaliittoteorioista.

Samaan aikaan kun tällaista noitavainoa tehdään yhteiskunnan ongelmista he eivät kuitenkaan onnistu löytämään ratkaisua aikamme suuriin ongelmiin.

Samaan aikaan kun ihmiskunta seisoo ihmiskunnan olemassaoloa uhkaavaa ilmastokriisin edessä he puhuvat jostain ilmastohysteriasta. 

He puhuvat ennemmin maahanmuuttajista ja siihen liittyvistä ongelmista kun löytäisivät keinot joilla voimme pelastaa hyvinvointiyhteiskuntamme. Maailmassa, joissa rikkaimmat maksavat aina vain vähemmän veroa. Vaikka ongelman mittasuhteet ovat aivan eri.

Vuoteen 2030 mennessä odotetaan, että rikkain prosentti omistaa jo 75 prosenttia maailman omaisuudesta. Tämä äärimmäinen eriarvoisuus uhkaa hyvinvointivaltiota ja myös ilmastoa.

Näistä ongelmista huolimatta he keskittävät energiaansa hyökkäämällä vähemmistöjen kimppuun, maahanmuuttajien kimppuun ja heiden kimppuun, jotka puhuvat ilmastokriisistä.

Sosialidemokraattien ja laajemmin progressiivisten voimien suuri haaste on voittaa ihmisten sydämiä ja mieliä heiltä, jotka ovat alkaneet kannattaa tällaisia voimia jotka vanhan uskomuksen mukaan kuuluivat historian romukoppaan Berliinin raunioihin toisen maailmansodan jälkeen.

Ihmiskunta ei pitkälle pötki, jos me heikot jatkamme toistemme kanssa riitelyn.

Tulemme tarvitsemaan sosialismin idealismin ihmistenvälisestä solidaarisuudesta pystyäkseen löytämään ratkaisut päivämme suuriin ongelmiin.

Tulemme jatkossakin tarvitsemaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia, jotta voimme erimielisyyksistämme huolimatta elää samassa yhteiskunnassa. Ilman näitä emme voi raktiasta ihmiskunnan suuria ongelmia.

Mitä meidän olisi nyt tehtävä, jotta voimme selvitä näistä suurista haasteista? Meidän olisi muistettava niitä ihmisiä, jotka ovat jo joutuneet yhteiskunnasta syrjään. Meidän olisi muistettava syrjäytymisvaarassa olevat ihmiset.

Sosialidemokraattisen liikkeen on tarjottava ihmisille auttavaa kättä eikä käännettävä selkänsä heidän hädälle.

Sosialidemokraattien on aloitettava vuoropuhelu ja rakenettava luottamus heihin, jotka tuntevat katkeruutta ja heihin, jotka ovat menettäneet uskonsa tulevaisuuteen.

 Meidän on pyrittävä ymmärtämään ihmisten kärsimystä ja heidän nöyryyttävää tunnetta voimattomuudesta heidän arkielämässänsä.

Yksinäisyys ja postuloituneet yhteiskuntaa, joissa syrjäytyneisyys kytee, on aikamme suurimpia poliittisia haasteita länsimaisissa yhteiskunnissa. Tämä on jotain mikä on johtanut kasvavaan yhteiskunnalliseen kaksiajakoon sekä täällä Suomessa että Euroopassa.

Syrjäytyneisyys ja kasvavat yhteiskunnalliset tuloerot johtavat nähtyyn äänestyskäyttäytymiseen ja siihen keltapaitojen vihaan, joka näkyy muun muassa Pariisin kaduilla Ranskassa.

Moni ihminen on vihainen ja surullinen omasta tilanteestaan samaan aikaan, kun monella menee oikein hyvin. Sosialidemokraattien olisi tehtävä enemmän ihmisten kärsimysten esiintuomisessa heille joilla menee hyvin.

Meidän on voitettava näiden ihmisten luottamus uudestaan sosialidemokraattisesta periaatteesta, jossa huolehdimme sekä yhteiskunnan vahvoista että heikoista.

Sosialidemokraatit eivät voi pelkästään huolehtia joistain kohderyhmistä vaan otettava takaisiin sen vallankumouksellisen liikkeen ominaisuudet, joilla luotiin pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta ja edustuksellisen demokratian.

Moni asia viittaa siihen, että onnistumme.

Katsokaa sosialistia Bernie Sandersia Yhdysvalloissa ja mihin voimaannuttamiseen hän on jo pystynyt.

Katsokaa Iso-Britannian Jeremy Corbynyä. Katsokaa Pohjoismaista ja Etelä-Eurooppalaista sosialidemokratiaa.

Sosialidemokratialla on tuulta purjeissa ja on onnistunut tulemaan yhteiskuntakritiikillä nykykapitalismiin jossa rikkaasta tulee rikkaampi ja köyhästä köyhempi.

Sanomamme on helppo.

Meidän ihmisten on nyt tultava yhteen ja rakennettava sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa joka yhdistää yhteiskunnan heikoimmat.

Meidän on nyt ratkaistava vakavammaksi muuttuvaa ilmastokriisiä.

Meidän on seistävä demokratian ja ihmisoikeuksien takana kuten olemme tehneet viimeiset satavuotta.

Mikäli annamme periksi kamppailussa paremman yhteiskunnan puolesta auvat rikkaat pian aitayhteiskunnissaan huolissaan turvallisuudestaan epäoikeudenmukaisemmassa maailmassa.

Mikäli annamme periksi elämme maailmassa, joka ei pysty ratkaisemaan ilmastokriisiä joka uhkaa ihmiskunnan tulevaisuutta.

Mutta me emme anna periksi. Me emme ole koskaan antaneet periksi emmekä koskaan anna periksi.

Älkäämmekö toistavan historian typerät virheet, joissa yhteiskunnan kaksiajako johti väkivaltaan ja sotaan ihmisten välillä.

Ihmisten ääni kuuluviin! Människornas röst hörd!

🇫🇮🇪🇺

Viikonloppu meni sekä kampanjoidessa, mutta myös isoäitiä tukiessa. Onhan tämä elämä ihmeellistä ja välillä niin rankkaa. Kaikki pitää vain ottaa vastaan mitä elämä antaa, ei muu auta. Onneksi kuitenkin nyt koko perhe tukee toinen toistaan.

Hauskaa on päästä ihmisten kanssa juttelemaan ja esittämään erilaisia poliittisia toimenpiteitä miten saadaan Suomea ja Eurooppaa parannettua. Mutta samaan aikaan kansassa asuu iso viisaus ja saa siellä hankalia kysymyksiä eteensä sekä viisasta pohdintaa. Sen takia olen ajatellut alkavani kirjoittaa aktiivisesti eri aihepiireistä mitä nousee esille sieltä kansan ”syvistä riveistä.” Kuunteleminen ja vuoropuhelu on tärkeä osa tätä työtä jos haluaa tehdä töitä esimeriksi kansanedustajana siellä Brysselissä.

Eurooppa kaikille, ei harvoille!

🇸🇪🇪🇺

Veckoslutet kom och for i både kampanj och sorg. Har försökt stöda också mormor i den här tuffa tiden. Livet ger och tar och man får bara ta sakerna emot som de kommer. Som tur så stöder hela familjen varandra i den här svåra tiden.

Det har varit jätte roligt att få tillbringa tid tillsammans med människor ute på kampanjfältet. Tillika som det har varit roligt att samtala med människor om olika sätt att förbättra Finland och Europa så har det också varit roligt att få lyssna. Bland folket bor mycket vishet och kunskap. Därför har jag tänkt börja vädra olika ämnen i mina texter angående Europa och Finland som jag bemöter i mina möten ute på fältet. Att lyssna och upprätthålla dialog mellan människor är viktigt speciellt om man ska börja representera folket där i Bryssel.

Europa för alla, inte de få!

Varför behöver vi Europeiska unionen?

Många människor har kommit under de gången dagarna och frågat mig om Europeiska unionen är bra eller inte för oss. Många människor frågade också huruvida vi får mer av medlemskapet än vi betalar.

Mitt korta svar till den första frågan är ja.

Den årliga medlemsavgiften för finländare är femtio euro per person. För den avgiften får vi finländare massor och de redskapen vi behöver för att rädda välfärdsstaten och lösa klimatkrisen.

Finland med sin drygt fem och en halv miljon människors invånarantal, färre människor än i Sankt Petersburg, har väldigt begränsade möjligheter att påverka mänsklighetens öde. Men tillsammans med våra europeiska vänner har vi goda möjligheter att påverka.

Unionen har mer än 500 miljoner människor och alla medlemsstater sammanlagt har vi världens största ekonomi. Jussi Halla-ahos prat om klimathysteri och att vi finländare är enbart en promille av världens befolkning kan därmed förklaras som struntsnack. Som medlemsstat i Europeiska unionen har vi goda möjligheter att påverka omvärlden och också fixandet av klimatkrisen.

Europeiska unionen är liksom kommunen och staten en politisk arena som vilken som helst annan politisk arena. Att vara en del av unionen har gett oss finländare en helt annorlunda möjlighet att utveckla får exportindustri och ekonomi.

Jag kommer ihåg mitt deltagande i en valdebatt i Åbo för några veckor sedan. Där var en av debattörerna Sannfinländarnas ungdomsförbundets ordförande. Han ville klar ordat att Finland skulle ut ur den Europeiska unionen. När jag frågade om han vill att vi ska ha en liknande samma som Brexit i Storbritannien svarade han inget.

Sådan politik är enligt min åsikt både farlig och ansvarslös. Speciellt med tanke att vi nu kan se vad som pågår med Storbritannien. En av de största medlemsstaterna med över 66 miljoner medborgare och en av de starkaste ekonomierna har hamnat i ett kaotiskt läge i Brexit-härvan. Landets inrikespolitik är i fullständigt kaos och flera viktiga reformer blir ogjorda när all energi hamnar mer eller mindre till att sköta Brexit. Tillika har flera arbetsplatser försvunnit och ekonomin håller på att hamna i en recession.

Ifall ett sådant lant som Storbritannien har så här stora problem så hur skulle lilla Finland klara? Man vill inte ens tänka tanken.

Är det inte således klart att vi är starkare tillsammans här i Europa?

Vi borde därför komma vidare i diskussionen. Vi borde börja fundera på vår gemensamma framtid här i Europa och fundera på hurdan union vi vill ha. Vill vi ha ett EU som räddar framtidens välfärdsstat genom att lösa dess finansieringsproblem? Vill vi lösa klimatkrisen? Vill vi rädda demokratin och de mänskliga rättigheterna?

Mitt svar till alla dessa frågor är ett definitivt ja. Hela den här kampanjen bygger på dessa tre stora saker.

Problemet med dagens välfärdsstat är inte avsaknaden av pengaresurser. Finland har aldrig under hela historiens tid varit så här rik. Problemet är att den rikaste procenten och dess promille inte betalar tillräckligt med skatt. De bär inte sitt samhällsansvar. Nu måste vi kräva ansvar av dem. Varför tror ni annars att det finns så mycket missnöje här hemma i Finland och ute i Europa? Många människor känner sig utanför samhället och mår illa.

Mycket har diskuterats om den offentliga sektorns växande skulder och budgetunderskotten. Angående de här har man diskuterat mycket om förvärvsbeskattningen och sysselsättningsgraden. Ämnesområden som onekligen är viktiga för välfärdsstatens finansiering.

Tillika är verkligheten den att den rikaste procenten blir bara rikare och rikare tillika som den offentliga sektorn i västvärlden blir bara mer skuldsatt. De rika och storbolagen kan skatteplanera lagligt i lugn och ro och lämna skatterna obetalda.

Caruna är ett av de mest groteska exemplen från Finland. Det är ett företag som inte betalar just någon skatt till Finland tillika som den dominerar landsbygdens elleveranser. Enbart ifjol förorsakade företaget 13 miljoner euro förluster till staten.

Sådana exempel som Caruna finns de många av. Men begränsas inte enbart till storbolagen utan också till rika individer och finansinstitut.

Hur många sjukhus, skolor, universitet och järnvägar blir obyggda på grund av det här? Omöjligt att veta utan omfattande utredningar. Men ifall vår ekonomi var rättvisare skulle resursen onekligen vara betydelsefull.

När vi kommer till år 2030 räknas det att den rikaste procenten i världen äger ungefär 75 procentenheter av världens egendom.

Mänskligheten utvecklas därmed mot en väldigt dålig riktning.

Under de senaste tiderna har det rubricerats om de förfärliga bränderna i Paris där det kulturhistoriskt värdefulla Notre Damekyrkan brann. Miljardärerna lovade genast sammanlagt över en miljard euro till restaureringsarbete. Till sådant har de råd. Men inte till skattebetalningen.

Frågan är således inte den att det inte skulle finnas resurser att rädda välfärdsstaten eller att lösa den växande klimatkrisen. Frågan handlar om det att resurserna används fel och att vårt ekonomiska system är väldigt orättvist och destruktivt ur mänsklighetens perspektiv.

Europeiska unionen ger oss finländare den bästa möjligheten att rädda vår välfärdsstats finansiering i framtiden. Unionen måste se till att de rikaste beskattas bättre. Att skatteplaneringen inte är så groteskt. På det här sättet har vi råd till skolor och annat som behövs i samhället. På det här sättet har vi råd och resurser att reformera vår ekonomi så att den inte tär på klimatet så mycket.

Nu måste vi verkligen tänka stort för att komma ur de problem som mänskligheten står inför och göra vårt bästa.

Miksi tarvitsemme Euroopan unionia?

Moni ihminen on edellisten kampanjapäivien kanssa kysynyt minulta, onko Euroopan unioni meille hyvä tai ei? Moni ihminen on myös pohtinut, jos saamme enemmän unionista, kun mitä maksamme?

Minun lyhyt vastaukseni ensimmäiseen kysymykseen on kyllä. 

Suomen jäsenyys unionissa maksaa noin 50 euroa henkeä kohti meille suomalaisille. Vastineeksi saamme erittäin paljon. Pelkästään vaikutusvallan kautta saamme mahdollisuuden ottaa kohtalomme omiin käsiimme paljon paremmin. Maamme väestö on viisi ja puoli miljoonaa ihmistä joka Pietaria pienempi väestö.

Yksin meillä ei ole paljon vaikutusvaltaa vaikuttaa ihmiskunnan tai omaan kohtaloomme. Yhdessä eurooppalaisten ystäviemme kanssa vaikutusvaltamme on sitä suurempi.

Unionissa asuu yli viisisataa miljoonaa ihmistä. Kaikki jäsenmaat yhteenlaskettuna olemme maailman suurin talousalue mikä antaa meille valtaa vaikuttaa.

Euroopan unioni antaa meille Suomalaisille parhaimman työkalun pelastaa hyvinvointivaltion ja kamppailla ihmiskuntaa uhkaavaa ilmastonmuutosta vastaan.

Unionia voi tarkastella kuten mitäkin muuta poliittista tasoa. Samat poliittiset ja aatteelliset taistelut käydään puolueiden ja politikkojen välillä kuten esimerkiksi kunnissa ja valtiossa. Euroopan unioni on vain korkeampi, monikansallisempi, poliittinen taso.

Euroopan unioniin kuuluminen on mahdollistanut Suomen vientitaloudelle aivan toisenlaiset mahdollisuutta rakentaa suomalaista vaurautta.

Mutta ongelmia unionissa on ja niitä on monta ja hyvin vakavaa sellaista. Niistä meidän olisi puhuttava eikä vain jumituttava keskusteluun unionin hyödyllisyydestä.

Muistan noin pari viikkoa sitten olleeni keskustelutilaisuudessa Perussuomalaisten nuorisojärjestön puheenjohtajan kanssa. Hän väitti silmät kirkkaana haluavansa Suomen EU-eroa. Kysyin häneltä, jos hän haluaa myös Brexit sopan Suomeen? Hän ei vastannut kysymykseen laisinkaan.

Vakavasti puhuen hyvät ihmiset. Katsokaa Iso-Britannian surullista tilannetta tällä hetkellä ja muistakaa maassa asuvan yli 66 miljoonaa ihmistä. Maan sisäpolitiikka on täysin kaaoksessa ja erosopimusta ei ole vieläkään saatu aikaiseksi. Iso-Britanniassa junnaa paikoillaan moni äärimmäisen tärkeä uudistus keskellä tätä kriisiä. Työpaikkoja katoaa ja maa on valumassa, erittäin vahvasta taloudestaan huolimatta, lamaan.

Mitenköhän pieni Suomi pärjäisi vastaavassa tilanteessa? En halua edes spekuloida tuota tietä nähdessäni Iso-Britannian kurjan tilanteen.

Eiköhän se viimeistään tässä vaiheessa ole selvää, että olemme vahvempia yhdessä täällä Euroopassa?

Keskustelussa olisi siis päästävä eteenpäin siihen mitä me haluamme meidän tulevaisuudestamme. Haluammeko pelastaa hyvinvointivaltion tulevaisuuden rahoituksen? Haluammeko ratkaista ilmastokriisin? Haluammeko pelastaa demokratian ja ihmisoikeudet?

Vastaukseni kaikkiin näihin kysymyksiin on ehdottamattomasti kyllä. Koko kampanjani perustuu näihin kolmeen asiaan. 

Tällä hetkellä ongelmamme ei ole se, etteikö meillä olisi rahaa rahoittaa hyvinvointivaltiotamme. Suomi ei ole koskaan ollut vauraampi. Ongelma on se, että maailman rikkain prosentti ja sen promille eivät maksa tarpeeksi veroja tai kanna yhteiskunnallista vastuuta.

Paljon on puhuttu kestävyysvajeesta edellisen vuosikymmenen ajan. Tähän on liitetty keskusteluja työnverotuksesta ja työllisyysasteesta. Tärkeitä asioita jos haluamme rahoittaa hyvinvointiyhteiskuntaa.

Samaan aikaan tosiasia on se, että rikkain prosentti vain rikastuu rikastumistaan ja julkinen sektori länsimaissa vain velkaantuu melkein poikkeuksesta. Rikkaat ja valtaisat yhtiöt pääsevät verosuunnittelemaan laillisesti ja jättää verot maksamatta.

Caruna on Suomessa eräs härskeimmistä esimerkeistä. Yhtiö ei maksa juurikaan veroja laisinkaan Suomeen, vaikka se dominoi kokonaista talouden toimialaa ja on itseasiassa tuottanut viimevuonna valtiolle kolmetoista miljoonan euron tappiot.

Tällaisia esimerkkejä on monta ja ei rajoitu pelkästään yhtiöihin vaan myös rikkaisiin yksilöihin ja finanssi instituutioihin.

Miten moni sairaala, koulu, yliopisto ja rautatie jää rahoittamatta tämän takia? Mahdotonta tietää ilman kattavaa selvitystyötä. Mutta mikäli talousjärjestelmämme toimisi oikeudenmukaisesti kyseessä olisi varmasti merkittävät resurssi.

Vuoteen 2030 mennessä maailman rikkain prosentti on eri arvioiden mukaan haalinut itselleen 75-prosenttia maailman omaisuudesta.

Ihmiskunta on kehittymässä erittäin kielteiseen suuntaan jos emme tee mitään.

Viimeaikaisista esimerkeistä Notre Damen palo on eräs räikeimmistä. Kulttuurihistoriallisesti merkittävä rakennus paloi ja miljardööreiltä löytyi yhtäkkiä taskurahaa yli miljardin rakennuksen restauroitumiseen. Muttei ihmisten auttamiseen. 

Kyse ei ole siis siitä, etteikö rahaa olisi hyvinvointia rakentamiseen tai ilmastonmuutoksen torjumiseen vaan siinä, että resursseja käytetään väärin ja meidän talousjärjestelmämme on vain erittäin epäoikeudenmukainen ja itsetuhoinen ihmiskunnan näkökulmasta.

Euroopan unioni tarjoaa meille Suomalaisille parhaan mahdollisuuden pelastaa hyvinvointivaltiomme tästä kujanjuoksusta, jossa näivetetään hyvinvointivaltiota ja otetaan meiltä mahdollisuuden pois kamppailla ilmastonmuutosta vastaan. Euroopan unionin on saatava rikkaiden verotuksen kuntoon, jotta meillä on varaa kouluihin ja muuhun mitä tarvitsemme, jotta meillä on varaa mullistaa taloutemme ekologisesti kestävämpään suuntaan. Sen takia olen ehdolla näissä vaaleissa, jotta saisimme muutosta aikaiseksi.

USA, 2012.