Remove the neoliberal shackles of Europe

Donald Trump as elected to become the president of the United States three years ago.


Unfortunately, not much has been done in Europe to address the concerns I expressed back then. And the urgency to do something for the betterment of the living conditions of ordinary people is becoming ever more urgent.
At this moment Europe is being hampered through cemented neoliberal economic policies that are written in several founding treaties of the union. As well as secondary law adopted in the unions political institutions.

The Union has since then conducted trade deals with Canada and Japan that threaten our democratic powers through the investor-state dispute mechanisms. These mechanisms are designed to protect investors in the event of regulation changes that potentially threaten businesses market shares. Such mechanisms used to be common between countries that lacked rule of law but have in these latest developments moved to trade deals between democratic states.

People already feel increasingly powerless to influence policies through elections due to a numerous amount of restrictions to national parliaments and governments. Which is perhaps one of the most significant reasons behind the rise of the far-right all across the continent.

One of the greatest failures, since the fall of the Berlin wall, is the toothlessness of the political left to challenge the neoliberal hegemony that has pushed so many people and communities to bare existential minimum across Europe. In part this is due to an intellectual failure to grasp the issues that communities and people are facing in the increasing uncertainty people face in their lives.

For instance, the discussion on climate change should not focus on blaming and harassing the poor people’s lifestyle choices who struggle to make a living. Instead policies should aim to change structures and in making the combatting of climate change in a fair manner that does not make lives of the weak more difficult.

Another important aspect is that the left needs to reconnect with the needs and struggles of people and communities. Stand up for the weak whenever it is possible. Such is the work for leftist politicians to stand up for the ordinary man and woman in need. And not to abandon them when their rights and lives are being wrecked in the name of profit-making and efficiency.

These call for hard work on the local, national end European levels but one of the biggest struggles of our time is to democratize Europe through removing the shackles of neoliberalism. It is not a proper democracy if ordinary people cannot even decide properly their nations economic policies in elections without the interference of EU institution and regulations. And no wonder more people feel alienated from democratic institutions when no matter how they vote they face the sledge hammer of neoliberalism. No wonder the nonsense of the far-right hits a cord with an increased amount of alienated people when the left has not done its job properly in the past decades.

For the sake of Europe, I hope that the left will get its act together and start to work with energy and intellect to set a vision for Europe alongside ordinary people. Otherwise, I am afraid, Europe will face a dark future where the weak is set against the weak and bare the full brunt of inhumane capitalism.

Ryhdistäytykää ja taistelkaa kunnolla heikkojen puolesta!

Jokaisen mielipidemittauksen jälkeen kuulee SDP:n puolueaktiiveilta, ettei kannata ryhtyä paniikkiin mutta nyt on käyrä osoittanut alas jo liian pitkään, että jotain on tehtävä.  Muutoksen tarpeen aika on tullut. 

Missä on puolueen poliittinen johtaminen? Missä on puolue-eliitin viestintä omalle puolueväelle, sympatisoijille ja kannattajilleen? Poliittinen johtaminen vaikuttaa hallituksessa sekavalta ja kommunikointi puolueen oman väen ja kannattajien kanssa on lähes olematonta. Nyt ollaan piilouduttu jonnekin kabinetteihin. 

Antti Rinteellä on esikunnassaan kymmenen poliittista avustajaa ja kun menen katsomaan Rinteen Facebook-sivuja ja Twitteriä eikä siellä näy oikein mitään. Siellä ei ole esimerkiksi edes päivitystä, jossa hän avaisi omaa kannanottoa hänen uudesta eläkeavauksestansa, vaikka kyseinen avaus on herättänyt erittäin paljon kritiikkiä syystäkin.

Sama kuvio toistuu monessa muussa ja moni muukin puolueen ministeri ei viesti tarpeeksi poliittisissa linjauksistaan äänestäjilleen. Avustajia on monta ja resursseja on paljon mutta se ei näy ulospäin oikeastaan millään tasolla. Minkä takia näin on?

Rinteen tilanteessa on kuitenkin se hyvä puoli, että hän matkustaa ympäri Suomen ja oikeasti tapaa tavallisia suomalaisia. Muiden ministerien ja kansanedustajien kohdalla en ole ihan varma, miten paljon he tuollaista tekevät. Kuitenkin maata kiertäminen ei ole niin isoksi avuksi, jos suusta tulevat sanat, joita seurataan hyvin tarkasti ovat sekavia.

Tilanne on kriittinen myös sikäli koska mediamaailma on erittäin hankala sosialidemokraattien kannalta koska iltapäivälehdistö on ottanut puolueen hampaisiinsa. Lukekaa vaikka iltasanomien Timo Haapalan lukuisia kolumneja. Hän toimii vapaasti mielipiteen muodostajana ja kirjoittaa johdonmukaisesti kolumneja, joissa halutaan rakentaa narratiivia mokailevasta SDP:stä ja hajoilevasta hallituksesta. Se on sääli mutta jos sieltä tulee jatkuvasti lunta tupaan on otettavat ohjat omiin käsiin ja viestittävä itse omalle väelle.

Hankalaksi tilanne muodostuu varsinkin sen takia, että hallituksen sisäiset erimielisyydet tulevat jatkuvalla syötöllä julkisuuteen niin monessa asiassa. Eri puolueet saavat vapaasti kerätä irtopisteitä ja riidellä julkisuudessa tuoden omia kantojaan esiin. Olisiko sittenkin parempi, jos keskustellaan sisäisesti ennen, kun ulospäin viestitellään?

Tuossa puristuksessa pääministerin tulisi ottaa ohjat käsiin ja koordinoida paremmin. Hallituksen sisällä pitäisi käydä läpi pelisääntöjä ja linjauksia, jotta työskentely toimisi seuraavina vuosina. Hankalaa on rakentaa minkään varaan, jos ei ole luottamusta toimijoiden välillä ja sisäinen riitely näkyy myös ulospäin tavalliselle kansalle.

Mitä tärkeintä tässä tilanteessa olisi se, että johtavat sosialidemokraatit alkaisivat oikeasti ottaa johtajuutta ja näyttää tavalliselle kansalle olevansa heidän puolella. Puolueen on otettava vankasti kantaa yhteiskunnan heikoimpien tilanteen puolesta aina kun tilanne tulee vastaan. Se kuuluu työnkuvaan!

Valitettavan hiljaista on ollut viime aikoina postilakosta ja monen matalapalkkaisen työnehtojen heikentämisestä. Miten se voi olla niin, että työväenliike ei puolusta omiaan tarpeeksi tilanteen tullessa ja aikana, jolloin se on vallassa? Onko liike kadottanut kontaktin tavalliseen kansaan ja omaan äänestäjäkuntaansa?

Peli ei ole vielä menetetty mutta paljon olisi tehtävä lyhyessä ajassa, jotta ihmisten luottamus saadaan palautettua ja se koskee sekä linjauksiin että äänestäjäkuntansa ja aktiivien kanssa tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Tässä ei voi myöskään unohtaa ammattiliittojen kanssa tapahtuvaa yhteistyötä, joka on voimavara ja mahdollisuus.

Ilmatilaa on aivan liian pitkään annettu muille aivan liian monissa asioissa ja ei tämä toiminta voi näin lampaanomaisena jatkua.  Ettekö tajua että tämä on koko puolueen kannalta eloonjäämistaistelu?

Kunnes kuolema tai maahanmuuttovirasto teidät erottaa

Kirjoitan tämän vaimoni puolesta.

Menin naimisiin venäläisen vaimoni kanssa pari viikkoa sitten. Hän on kotoisin ja tehnyt töitä Pietarissa lukuisissa kansainvälisissä suuryrityksissä ja toimii tällä hetkellä vielä HR Managerina Rostelecomissa Pietarin aluetoimistossa. Hän on valmistunut maisteriksi Pietarin ylipistosta, jossa hän oli opiskellut myös Suomea sivuaineena.

Mentyämme naimisiin olen vaimoni kanssa saanut kohdata maahanmuuttopolitiikan karun todellisuuden. Miltä teiltä tuntuisi, jos teidän puolisonne olisi yhtäkkiä täysin vailla sosiaaliturvaa ja työlupaa puolesta vuodesta yhdeksään kuukauteen?

Moinen aikahaarukka on täysin käsittämätön.

Maksoimme lupahakemuksesta myös pakollisen 420 euroa, johon emme ole laskeneet muita asiakirja kuluja muun muassa notaaripalveluista ja käännöksistä.

Edellisen hallituksen toimet, joissa leikattiin rajusti maahanmuuttoviraston resursseja, oli erittäin epäinhimillinen veto. Samaan aikaan maahanmuuttovirastossa menee resurssit sekaisin pakolaisten ja muiden maahanmuuttajien välillä. Resurssit eivät saisi mennä näin sekaisin tukkien muut maahanmuuttoväylät.

Nykyjärjestelmässä tämä 420 euroa pitäisi teoriassa kattaa vaimoni hakemuksen kulut mutta ei tunnu mitenkään siltä, että saamme rahalle vastinetta koska käsittelyaika on kohtuuton. Samaan aikaan pakolaisperusteiset lupahakemukset, jotka ovat ilmaisia, antavat pakolaiselle väliaikaisen työluvan kolmenkuukauden kuluttua. Vaimollani ei ole samanlaista mahdollisuutta.

Tämä asettaa maahanmuuttajat keskenään epäoikeudenmukaiseen asemaan.

Nöyryyttävät henkilökohtaiset kysymykset

Samaan aikaan tuntui todella loukkaavalta, ainakin minusta ja vaimostani, vastata lomakkeeseen lukuisaisia yksityiselämäämme ja suhteemme liittyviin henkilökohtaisiin kysymyksiin. Mielestäni valtiolla ei pitäisi olla mitään tekemistä sellaisten asioiden kanssa.

Siinä kysyttiin miten ja milloin tapasimme ensimmäisen kerran. Milloin ja miten meidän suhteemme alkoi ja milloin ja kenen aloitteesta menimme kihloihin.  Nämä ovat jäävuoren huippu vielä kaikista niistä kysymyksistä, johon jouduimme vastaamaan.

Kysymykset olivat niin henkilökohtaisia, ettemme ole edes kaikille läheisille halunneet kertoa kaikkia suhteemme yksityiskohtia. Näitä jouduimme kuitenkin tuntemattomalle viranomaiselle avaamaan tulevaisuutemme takia.

Avioliitto on kahden henkilön yksityinen asia ja jos solmii avioliiton, on lähtökohtaisesti perhe. Se ei tunnu mitenkään oikeudenmukaiselta, että joku ulkopuolinen viranhaltija käy nyt läpi ja arvioi meidän suhteemme laatua ja käytännössä pitää meidän tulevaisuuden kohtalon käsissään sillä perusteella. Maahanmuuttoviraston virkailijat saavat nyt pohtiakseen kysymyksen: Onko kyseessä aito avioliitto vai jonkinlainen feikkiavioliitto?

Viranomaiset eivät ole sellainen taho, jonka pitäisi arvioida sellaisia suhteemme laatuun liittyviä asioita. Olemme avioituneet Suomessa ihan avioliittolain mukaisesti ja olemme myös rekisteröineet avioliittomme lain vaatimalla tavalla Venäjälle ja haluamme nyt elää normaalia perhe elämää. Sen pitäisi riittää.

Maahanmuuttovirasto tarvitsee lisää resursseja

Olen todella iloinen hallituksen päätöksestä lisätä määrärahoja, jottei Migri tarvitse leikata henkilöstöresurssejaan edellisen hallituksen päätöksen mukaisesti.

Maahanmuuttovirastossa ei kuitenkaan nykyäänkään ole tarpeeksi resursseja. Niitä olisi lisättävä, jotta saisimme käsittelyajat lyhyemmiksi. Organisaatiossa pitäisi jaotella resurssit paremmin, jottei pakolaisten ja muiden oleskelulupahakemusten keissit ole samoista resursseista.

Se on erittäin epäinhimillistä pitää ihmisiä löysässä hirressä lähestulkoon vuoden. Tulevaisuutta on vaikea suunnitella sellaisen takia.

Maahanmuuttopolitiikassa tulisi myös huomioida yhä enemmän työ-, opiskelu- ja perheperusteinen maahanmuutto eikä jättää nämä asiat pakolaisuuden varjoon. Nykyisessä maahanmuuttopolitiikassa on lukuisia ongelmia ja epäoikeudenmukaisuuksia.

Tuntuuhan se omituiselta, että maahanmuuttovirastossa menee resurssit hieman sekaisin ja pakolaisilla olevan joissain tapauksissa tavanomaisia maahanmuuttajia enemmän oikeuksia. Esimerkiksi siinä, että he saavat lähteä tekemään töitä kolmen kuukauden päästä. Tuossa olisi uudistettava niin että myös perheperusteisissa oleskelulupahakemus -tapauksissa saisivat ihmiset mennä töihin kolmessa kuukaudessa.

Tuossahan tapauksessa maksetaan myös varsin iso käsittelymaksu mutta tuntuu vain siltä, ettei mittavalle hinnalle ja verorahoille tule oikein vastinetta.

Suomi tarvitsee vielä inhimillisemmän maahanmuuttopolitiikan ja hallituksen olisi ryhdyttävä toimeen heti koska nykypolitiikka on typerä ja vaarantaa ihmisten kotoutumismahdollisuuksia jo ihan lähtövaiheessa.

Ajatelkaa vaikutelmaa Suomesta, joka tänne muuttavalle syntyy, kun viranomaisten toiminta on jo näin epäluuloista heti kättelyssä.

Euroopan talo palaa

Euroopan komissio pyysi Suomelta talouspoliittisen lisäselvityksen valtion menolisäysten takia ja valtionvarainministeri Lintilä ilmoitti reagoivansa asiaan vakavasti.

Taannoisissa Euroopan parlamenttivaaleissa puhuin nimenomaan tästä kuviosta. Euroopan unionin säännöksiin ja perussopimuksiin on sementoitu uusliberalistinen talouspolitiikka. Finanssipolitiikkaa, eli valtion menoja, ei voida lisätä investoinneilla vaan jokaisen valtion on alistuttava harjoittamaan umpikujaan ajetun uusliberalistista talouspolitiikkaa. Ihan sama mitä kansa äänestää. Näin sen ei pitäisi olla ja tälle on vaadittava muutosta.

Politiikka perustuu vakaus- ja kasvusopimukseen, joka perustettiin EMU:n ympärille 1990-luvulla. Sopimuksen mukaan julkisen talouden vuotuinen alijäämä ei saisi ylittää 3 prosenttia ja toinen osa sopimusta on 60 prosentin raja julkisen talouden velalle suhteessa kokonaistuotantoon. Unionin talouspoliittiset säännökset ulottuvat kuntien kilpailutuksiin saakka joka johtaa useasti veronmaksajien kannalta epäedullisiin tuloksiin.

Kyseinen sopimus on talouspoliittinen pakkopaita, jolla rajoitetaan demokratiaa sementoimalla uusliberalistisen talouspolitiikan. Käytännössä on lähestulkoon ihan samantekevää, jos kansa äänestää elvytyspolitiikan puolesta tai ei. Euroopan komissio asettaa perussopimuksiin perustuen rajoitteet siihen mitä valtion voi tehdä talouspolitiikassaan.

Euroopan unionissa puhutaan paljon demokratiasta ja ollaan oikeutetusti huolissaan demokratian tilasta esimerkiksi Unkarissa ja Puolassa. Samaan aikaan unohdetaan kuitenkin miten unioni voi rajoittaa pahimmassa tapauksessa rajulla kädellä jäsenmaittensa demokratiaa. Härskin esimerkki tulee Kreikasta, jonka talouspolitiikkaa alkoi troikka kontrolloimaan pitkäksi aikaa. Sijoittajat saivat verorahoilla pelastuksen samaan aikaan kun riskit realisoituivat veronmaksajien päälle. Kreikkalaiset joutuivat kohtaamaan rajun leikkauspolitiikan, joka sysäsi monet epätoivoon. Siinä kohtaa menee poliittiselta järjestelmältä uskottavuus. Mikäli olemme huolissaan demokratiasta pitäisi olla huolissaan demokratiasta kokonaisvaltaisesti eikä pelkästään kahdesta tai kolmesta Itä-Eurooppalaisesta esimerkistä.

Talouspoliittiset pakkopaidat ja muut samankaltaiset demokratiaa toimenpiteet ja säännökset vievät koko poliittiselta järjestelmältä uskottavuutta. Ihmisten epäluulo kasvaa, kun on ihan samantekevää oikeastaan mitä äänestää. Lopputulos on aina sama, vaikka politikoilla olisi kova tahto muuttaa maan suuntaa se ei ole mahdollista säännöksien takia.

Sen jälkeen ihmetellään minkä takia erinäiset äärioikeistolaiset liikkeet kasvattavat suosiotaan vaalista toiseen.

Esimerkkejä epäkohdista on lukuisia. Nostaisin tähän vielä Euroopan unionin harrastaman kauppapolitiikan ja unionin tehottomuuden aggressiivisen verosuunnittelun kitkemisessä. Uuden sukupolven kauppapolitiikka nakertaa demokratiaa tästä esimerkkinä CETA:n välimiestuomioistuimet. Sekä suunnitteilla oleva TTIP ja MERCOSUR. Nimet ovat jo niin vieraita, ettei tavalliset ihmiset niitä ymmärrä tai ymmärrä niiden vaikutuksia. Eivätkä poliitikot tai media niistä oikein keskustele tai ota esille mikä on erittäin valitettava asia.

Brasilian ilmastoa uhkaavat metsäpalot ovat jo jääneet unholaan, vaikka paloista me eurooppalaiset olemme myös osittain vastuussa sillä, ostamme sieltä maataloustuotteita, jotka kannustavat rahallisesti tuhoamaan sademetsiä. Kuitenkin EU ei päättänyt lopettaa MERCOSUR kauppasopimuksen valmistelua tai konkreettisiin toimenpiteisiin, joilla laitettaisiin esteitä maataloustuetteiden tuonnille polttoalueista. Mikä on täysin käsittämätöntä.

Politiikassa on yleensä CNN ilmiö, jossa jostain asiasta keskustellaan mediasyklin ajan, jonka jälkeen se unohdetaan. Eikä toimenpiteisiin ryhdytä. Tärkeintä on se, että poliitikot osaavat asettaa sanansa oikein ja voivotella oikeaan kohtaan ja sen jälkeen asiat voidaan painaa villaisella ja unohtaa keskittyen seuraavaan voivotteluun. Näin asiat eivät yleensä hoidu, vaikka niitä pitäisi nimenomaan ottaa hoidettavaksi.

Viime vuosina olemme Euroopan unionissa saaneet nähdä BREXIT-nimistä showta. Asian vakavuus ei ole mielestäni oikein valjennut täällä Euroopan unionissa.

Yksi suurimmista jäsenmaistamme on jättämässä unionin ja saattanut saarivaltion poliittiseen sekasortoon, jonka lopputulema on erittäin epävarma.

Euroopan unionista puuttuu täysin visio tulevaisuudesta ja unionia riivaa hampaattomuus ja erittäin suuret ristiriitaisuudet. Olisi hyvä pysähtyä ja mietittävä syvällisemmin minkä takia Iso-Britannia on menossa ulos unionista.

Tämän kaltaiseen epävarmaan unioniin on hankala rakentaa tulevaisuutta, ja unioni vaatii oikeasti uudistuksia, joilla saisimme poliittista järjestelmää vakautettua lisäämällä jäsenmaitten päätäntävaltaa varsinkin talouspolitiikassa.

Toimenpiteiden keskiössä pitäisi nimenomaan olla Euroopan unioin perussopimuksien uudistaminen keskittyen poliittisten pelisääntöjen selkiyttämiseen. Emme voi jatkaa unionissa, joka toimii omien periaatteiden vastaisesti rajoittamalla jäsenmaittensa demokraattista päätäntävaltaa niinkin keskeisessä asiassa kuten finanssipolitiikassa.

Emme voi jatkaa unionissa, joka ei puutu tarpeeksi hyvin aggressiiviseen verosuunnitteluun. Emme voi jatkaa unionissa, joka edesauttaa maailman rikkaimman prosentin omaisuuksien kasvua samaan aikaan kun yhä useampi ihminen putoaa yhteiskunnasta ulos.

Mikäli haluamme rakentaa kestävämpää maailmaa, jossa lisäämme ihmisten yhteiskunnallista osallisuutta ja luottoa tulevaisuutta varten meidän on ryhdyttävä toimeen. Muutos alkaa tavallisista ihmisistä, joiden pitäisi järjestäytyä poliittisesti vaatien muutosta. Kansanedustajiksi ja muihin poliittisiin virkoihin on saatava sellaisia ihmisiä, jotka ovat sitoutuneita toteuttamaan muutosta ja rakentaa yhteiskuntaa kestävälle pohjalle.

Eräs suurimmista ongelmista on kuitenkin Euroopan unionista keskusteleminen ja ihmisten tuntemus nykypolitiikan järjestelmästä ja monimutkaisuudesta.

Keskustelu on niin useasti vain puolesta tai vastaan mikäli keskustelemme Euroopan unionista ja ihmiset tuntevat unionia niin huonosti että äänestävät Euroopan parlamenttiin jopa merimetsopolitiikkaan keskittyviä politikkoja. Kansalaisille tulisi saada enemmän tietoisuuteen varsinkin unionin demokratian tila. Euroopan unionin rooli ja sen muuttaminen on aivan keskeisessä asemassa, jos haluamme rakentaa kestävää yhteiskuntaa.

Muuten ajamme kaikki sokkona rotkon yli tämä unionin kanssa.

G7 maiden laihat almut Amazonin pelastamiseksi

Emmanuel Macron julisti kansainvälisen hätätilan Amazonin sademetsien palaessa ennennäkemättömän nopeasti. Twitterissä hän ilmoitti, että asia otettaisiin asialistalle G7 maiden kokoontuessa Ranskassa.

Tulokset ovat kuitenkin suuri pettymys. Hampaattomalta näyttää suurimpien demokratioiden kokoontuessa keskustelemaan mitä pitäisi tehdä Amazonin sademetsien pelastamiseksi. Heikkoa. Pelkkää symboliikkaa.

Maat lupasivat logistista apua ja kalustoa sammutustyöhön, josta Brasilian presidentti kuitenkin kieltäytyi. Sen lisäksi G7 maat tarjosivat 20 miljoonaa euroa metsien uudelleen metsittämistä varten. Bolsonaro kuitenkin ilmoitti nopeasti, että näitä rahoja pitäisi käyttää ennemmin Euroopan uudelleen metsittämiseen.

Aikaisemmin tänä vuonna Notre Damen kirkko paloi Ranskassa. Tuolloin erilaiset miljardöörit lupautuivat lahjoittamaan yhteensä 850 miljoonaa euroa kirkon entisöintiin ja Emmanuel Macron vaati kunnianhimoista korjausohjelmaa.

Elämme mädässä järjestelmässä, jossa sanojen ja tekojen välinen ero on häikäilemättömän suuri. Maailmassa, jossa miljardööreillä on valtioita enemmän almuja antaa. Maailmassa, jossa kirkko on luontoa arvokkaampi. Meidän poliitikkomme ovat kuitenkin alati valmiita hyväksikäyttämään suuria sanoja tragedioiden kohdatessa keräten tyylipisteitä. Nämä ovat räikeässä ristiriidassa tekoihin. Sanojen ja tekojen ristiriita nakertaa koko yhteiskuntajärjestelmän uskottavuutta.

Mihin kansalaiset voivat luottaa keskellä valheita? Bolsonaron kaltainen häikäilemätön omaa etua tavoitteleva poliitikko ei kuuntele muuta kuin voimapolitiikkaa. Mikäli Euroopan unionilla ja lännellä olisi selkärankaa hänet laitettaisiin kuriin kauppapolitiikan kautta. Tällä hetkellä hänen kasvava äärioikeistolainen hallinto nauraa päin meidän naamaamme.

Mikäli Euroopan unionilla olisi selkärankaa laitettaisiin jäihin kaavailtu Mercosur kauppasopimus ja alettaisiin vaatia sademetsien suojelemista. Samaan aikaan pitäisi ryhtyä heti toimiin, joissa asetetaan sademetsissä tuotetut maataloustuotteet sanktioiden alaisuuteen, jottemme rahoita sademetsien tuhoamista.

Tähän ei riitä pelkästään naudanlihan tuontikielto. Politikkojen olisi korkea aika asettaa sanansa ja tekonsa samaan mittaluokkaan. Valheiden aika on loputtava.

Euroopan unionin pitäisi laittaa jäihin kauppaneuvottelut Brasilian kanssa

Ihmiset ja poliitikot ympäri maailman ovat olleet tyrmistyneitä viimeaikaisista tiedoista Amazonin sademetsien ennen näkemättömistä tulipaloista. Amazonin sademetsä tuottaa noin 20 prosenttia maailman hapesta ja on mittakaavaltaan erittäin merkittävä hiilinieluri.

Eri arvioiden mukaan Amazonin sademetsissä asuu noin kymmenen prosenttia maailman lajikirjosta.

Äärioikeiston Jair Bolsonaro on puheissaan ja teoissaan kannustanut maanviljelijöitä raivaamaan sademetsiä peltojen ja laidunmaiden tieltä. Vähät välittäen alueella asuvista alkuperäiskansoista ja biodiversiteetistä tai ilmastosta.

Eurooppa ostaa merkittävän osan Brasiliassa tuotetuista maataloustuotteita. Tässä tilanteessa, jossa Bolsonaron kaltainen moukka on vallassa, olisi vähintään annettava järeä signaali sekä sanoissa että teoissa maan johdolle.

Mikäli Euroopan unionilla on minkäänlaista selkärankaa tässä tilanteessa, niin pitäisi Brasilian osalta laittaa EU ja Mercosur-maiden väliset kauppaneuvottelut jäihin. Samaan aikaan pitäisi laittaa tuntuvat tuontitullit erilaisille elintarvikkeille joita tuotetaan Brasilian poltetuilla alueilla.

Euroopan unioni ja sen kansalaiset ei pitäisi olla mukana rahoittamassa Amazonin sademetsien tuhoamisoperaatiota ostamalla tuotteita tuhotusta sademetsästä. Tästä on meidän politikoilla iso vastuu.

Ihmisten olisi tässä tilanteessa vaadittava toimia politikoilta ja muilta vastuussa olevilta toimijoilta enää ei riitä pelkät sanat ja pahoittelut. Suomalaisten kannalta helpointa olisi vaatia hallitustamme ja meidän edustajia Euroopan parlamentissa toimiin. Bolsonaro on osoittanut piittaamattomuudellaan demokratiaa ja ihmiskuntaa kohtaan, ettei hän kuuntele mitään muuta kuin korkeintaan voimapolitiikkaa.

Koko Amazonin sademetsien tuhopoltto on kuitenkin pelkkä irvikuva ihmiskunnasta, joka tekee kaikkensa saadakseen lyhytkestoisia voittoja piittaamatta ihmiskunnan kokonaiskuvasta. Tarvitsemme rajuja muutoksia yhteiskuntaamme ja ennen kaikkea tekoja. 

Muuten marssimme varmaan ihmiskunnan perikatoon ilmaston rapauttaessa joka johtaa organisoidun ihmiskunnan edellytyksiä selviytyä nykymaailmassa madottamattomaksi.

Tikkurilan iäkkään mummon hätähuuto

Eurovaalikampanjan aikana olen nähnyt vähän sitä sun tätä. Olen tavannut ihmisiä kaikkea ihan miljardööristä köyhimpään kiertäessäni maatamme.

Suomessa menee aika hyvin monella ihmisellä. Meillä on kuitenkin kasvava osa väestöstämme, jolla menee huonommin ja huonommin.

Tänään mieleen jäi Tikkurilan iäkäs mummo. Hän tuli minun luokseni ja oli erittäin kiukkuinen siitä, miten poliitikot riitelevät toistensa kanssa eivätkä pidä lupauksiaan.

Kysyin häneltä, että mikä oikein vaivaa? Ja koitin avata hänelle maamme hankalaa parlamentaarista tilannetta, jossa mikään puolue ei saanut yli 20 prosentin kannatusta. Siitä miten niin paljon joudutaan neuvottelemaan viiden puolueen kesken.

Hän kertoi minulle haluavansa kuolla. Koska elämästä on tullut liian hankalaa. Se oli karua kerrottavaa siitä, miten yhteiskunta on jättänyt hänelle heitteille. Tiedän omasta kokemuksistani ja isovanhempieni kokemuksista perusterveydenhuollosta, ettei se oikein toimi.

Rouvan tarina oli kuitenkin karua luettavaa. Hän kertoi sairaalajaksoista, joita olisi voitu välttää, mikäli hän olisi saanut apua perusterveydenhuollossa. Hän kertoi tarinaa siitä, miten hän ei pääse tapaamaan lääkäriä ajoissa ja miten häntä ei uskota. Enää hän ei jaksa taistella saadakseen kunnon hoitoa koska jokaisessa kohtaa hänet on jätetty yksin.

Suomessa terveydenhuolto toimii, mikäli ihmisellä on vakuutus tai on töissä. Tai mikäli ihminen opiskelee korkeakoulussa. Muut ovat aika lailla tyhjänpanttina.

Hyvinvointivaltiota on rapautettu aivan liian pitkään. Uusliberalistinen talouspolitiikka on näivettänyt meiltä talouskasvua Euroopassa ja jättänyt liian monta ihmistä ulos yhteiskunnan rattaista varsinkin vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen.

Talouskuria on korostettu sen sijaan, että olisi panostettu kaasuttamaan talouskehitystä modernisoimalla yhteiskuntaa ympäristöystävällisempään suuntaan.

Nyt olemme tilanteessa, jossa äärioikeisto on mennyt vaalivoitosta voittoon. Moni ihminen voi todella pahoin yhteiskunnassa ja on ottanut vastaan näiden puolueiden valheellisen viestin vastakkainasettelusta.

Eurooppaa ja Suomen on kuitenkin rakennettava tuomalla yhteiskunnan heikot yhteen. Panostettava rikkaimman prosentin verotukseen ja veronkierron kitkemiseen. Pienet- ja keskisuuret yritykset eivät voi olla verotuksellisesti eriarvioisessa tilanteessa suuriyrityksiin vaan tarvitsemme reilut markkinat.

Eurooppa tarvitsee uudenlaista talouspolitiikkaa, joka panostaa ilmastokriisin ratkaisuun ja siihen, että rakennamme sosiaalisesti kestävää yhteiskuntaa. Nyt jos koskaan tarvitsemme kunnianhimoista sosialidemokraattista politiikkaa, joka hinaa meidät äärioikeiston ja uusliberalismin suosta. Meidän on rakennettava sellaista yhteiskuntaa, joka pitää kaikki mukana eikä jätä myöskään Tikkurilan mummon kaltaista henkilöä yksin. Onneksi saimme hänen äänensä ja meidän vastuumme on tehdä parhaamme korjataksemme yhteiskunnan epäkohtia. 

Emme voi jättää hädässä olevia ihmisiä oman onnensa nojaan.

Почему я участвую в выборах в Европейский Парламент

Я принял решение баллотироваться в Европейский парламент от Социал-демократической партии после долгих размышлений и благодаря советам людей, вдохновивших меня. Я чувствую, что настало время отдать долг Финляндии и Европе, которые предоставили мне много отличных возможностей для построения будущего, несмотря на то, что моя семья принадлежит лишь к рабочему классу. Я ясно помню свой первый день в университете, когда лектор попросил студентов, чьи родители имеют высшее образование, поднять руки. С готовностью руки подняли практически все в аудитории. Кроме меня. Это был тот самый момент, когда я понял, что нахожусь там вопреки всему. Я сидел там, среди других студентов, несмотря на все те препятствия и трудности, с которыми столкнулся. Несмотря на мою дислексию и, как результат, постоянные притеснения со стороны одноклассников. Перед школьными выпускными экзаменами я был вынужден в течении двух месяцев находиться на больничном, по причине серьезного нервного напряжения из-за сложившейся ситуации. Так что в мой первый день в университете я даже не до конца осознавал, каким чудом мне все-таки удалось оказаться там.

Я часто вспоминаю те моменты, когда, будучи подростком, прогуливался по потрясающе красивым пляжам моего родного города Ханко, глядя как корабли уплывают за загадочный и манящий горизонт. В этом было что-то невероятно волшебное и вдохновляющее. Ханко – небольшой городок, в котором живут люди с твердым характером, смелые люди, мечтающие увидеть мир. Тогда я и представить не мог, что однажды моя мечта исполнится, и я буду изучать политологию, а также побываю в разных странах и получу столько разнообразных впечатлений.

Когда я встречаю новых людей других национальностей и культур, я стараюсь проявлять эмпатию. Несмотря на возможные различия в нашем опыте или взглядах, я всегда остаюсь открытым к восприятию иной системы ценностей, ведь это дает возможность многому научиться. Мои школьные годы были сложными из-за жестокого обращения одноклассников. В старшей школе передо мной стояла задача восстановления собственной личности с нуля. В этом мне очень помогли занятия боевыми искусствами, которые позволили мне отточить характер и улучшить самодисциплину. Я благодарен людям, которые работали там со мной, помогая вернуть уверенность в себе. Без их самоотверженной работы я бы не смог добиться успехов.

Университет Турку дал мне шанс развиваться интеллектуально и, таким образом, строить жизнь, в которой не осталось место для страха оказаться не принятым. Именно в студенческие годы я влился в ряды социал-демократического молодежного движения. Мое сердце всегда билось слева, в унисон с идеями гуманизма и верой в то, что мы можем создать лучшее будущее для людей. Многие выходцы из Ханго являются социал-демократами, разделяя эти ценности. Таким образом, социал-демократические воззрения – это естественная часть моей личности, которая развивалась под воздействием культуры и людей из моего родного города. Я уверен, что любой человек имеет право на уважительное отношение вне зависимости от его происхождения.

После университета я провёл почти два года в Бельгии. Сначала изучая европейскую политику в университете Левина, затем стажируясь в Европейском парламенте. Это был непростой, но чрезвычайно ценный опыт, который позволил мне получить необходимые практические навыки.

Когда я наконец оказался в Хельсинки, то вынужден был заново строить свою жизнь, в чем мне помогли мои потрясающие коллеги из фонда реабилитации. Мы сообща выполняем, на мой взгляд, очень важную работу – отстаиваем интересы тех членов
нашего общества, которые нуждаются в помощи и опеке. Мы проводим исследования и разрабатываем модели, которые смогут помочь людям, оказавшимся по разным причинам в сложном положении, снова стать частью общества. Эта работа позволила мне более пристально изучить актуальные социальные проблемы в Финляндии и Швеции. Я благодарен своим коллегам за слаженную работу и профессионализм.

Дорогие друзья, я принял решение баллотироваться в Европейский парламент, несмотря на то, что хорошо представляю все сложности, с которыми связана эта работа, потому что считаю, что мой жизненный и профессиональный опыт могут быть полезны обществу. Я хочу сделать свой вклад в создание общества равных возможностей для будущих поколений. В ходе кампании я участвую в различных проектах, которые могут способствовать реализации этой цели. А также я всегда с большим интересом общаюсь с людьми, которые готовы поделиться своими идеями о том, как сделать наш мир лучше.

Человечество стоит перед целым рядом сложных и чрезвычайно важных проблем, которые предстоит решить в ближайшие годы. Это и проблемы, связанные с окружающей средой, и ущемление прав человека, возрастание социального неравенства, в результате которого богатые становятся все богаче, а малоимущие – все беднее. Европейский союз даёт нам шанс решить эти и другие глобальные проблемы нашего времени. Нам необходимо прогрессивно мыслящее общество, разделяющие ценности социал-демократии, стремящееся к борьбе с климатическим кризисом и сохранению государства всеобщего благосостояния.

Европа – для людей, а не для избранного меньшинства!

Äärioikeiston nousu on lopetettava

Hetkessä eläessä katoaa usein pidempiaikainen historiallinen näkökulma yhteiskunnassa vallitsevasta kehityksestä. Ilman historiallista näkökulmaa olemme pelkästään yhden kesän kärpäsiä vailla muistoa.

Oikeisto on hallinnut Eurooppaa, uusliberalistisella politiikallaan, viimeiset kolme-neljäkymmentä vuotta.

Hyvinvointivaltiota on näivetetty askel askeleelta ja kansallisia omaisuuksia on yksityistetty tai myyty täysin pois new public management periaatteen mukaan.

Politiikka toimi niin pitkään, kun tuottavuus, palkat ja työllisyyskehitys oli suotuisaa. Ihmisillä riitti hyväpalkkaista työtä ja tavallinen ihminen pystyi vaurastumaan omalla työpanoksellaan.

Samaan aikaan teknologian murros johti robotisaation ja automatisaation suuriin kehitysaskeliin ja 1990-luvulla globalisaatio alkoi ottaa uusia kierroksia. Tavallinen eurooppalainen työtä tekevä oli armottoman kilpailun kohteena.

Uusliberalistinen politiikka oli jo alkanut näyttää heikkoutensa jonkin aikaa. Rikkaista tuli vain rikkaampia samaan aikaan kun tuottavuuden nousu ei oikein enää osunut tavallisiin töissä olevien kukkaroihin.

Vuoden 2008 finanssikriisi katkaisi uusliberalistisen politiikan kamelinselän. Emme keskustele tästä tarpeeksi. Euroopasta katosi miljoonia työpaikkoja monen tuotantolaitoksen sulkiessaan ovensa. Suomessa alkoi monen moni näivettämisien vuosi, jolloin talous ja yhteiskunta junnasi paikoillaan.

Monessa eurooppalaisessa maassa tilanne oli samanlainen. Olen itse varttunut sellaisessa kunnassa, jossa isku oli raju. Hangon teollisuudesta katosi satoja jollei jopa tuhansia työpaikkoja monen tehtaan suljettua ovensa. Tuolloin oli lomautuksia monessa paikassa ja irtisanomisia.

Euroopassa työttömyys alkoi kasvaa ja varsinkin nuorisotyöttömyys. Kreikan ja monen muun valtion talous romahti. Syntyi eurokriisi, jossa lähdettiin näivettämään hyvinvointivaltiota ja pelastamaan pankkeja tiukan uusliberalistisen talouskurin alaisuudessa.

Vähitellen Eurooppaan kehittyi sosiaalinen kriisi, koska niin moni ihminen ja paikallisyhteiskunta oli tippunut ulos yhteiskunnan kehityksestä. Joillain meni suhteellisen hyvin, vaikka talous monessa paikassa tömähti paikoilleen. Yhteiskunta alkoi vähitellen polarisoitumaan ja samaan aikaan sosiaalinen media ja internet alkoi muuttamaan ihmisten informaationsaantia.

Perinteisillä sanomalehdillä, radiolla ja telkkarilla alkoi olemaan pienempi rooli informaationvälittäjänä.

Eurooppaan on vähitellen syntynyt otolliset olosuhteet äärioikeiston kasvulle. Varsinkin koska vasemmistolla ja sosialidemokraateilla on ollut niin hankalaa asemoitua mihin asettuvat aatteellisesti Neuvostoliiton ja Blairilaisen kolmannen tien jälkeiseen aikaan.

Äärioikeiston nousu alkoi varmasti pitkälti siksi, että he osasivat osoittaa sormella epäkohtia kohtaan. Mutta ongelmana on vain se, että he osoittavat sormensa vääriin kohtiin vailla mitään ratkaisua. Samaan aikaan sosialidemokraattinen liike etsi sieluaan hapuilevalla politiikallaan.

Osa halusi jopa ottaa pois sanan sosialismi liikkeestä ja jättää pelkän demokraatti osan liikkeen nimeen.

Tony Blairin ja kumppaneiden kolmannen tien politiikalla sosialidemokraatit onnistuivat voittaa joitain vaaleja 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Mutta tuolla politiikalla vietiin kuitenkin yhteiskunnan heikompien luottamus liikkeeseen.

Katkeruus on ollut iso, varsinkin koska retoriikka ja käytännön politiikka ei ollut aikoihin vastannut toisiaan yhteiskunnan heikoimpien näkökulmasta.

Timo Soini totesi aikoinaan Perussuomalaisten olevan työväenliike ilman sosialismia. Se kuvastaa oikeastaan puolueen tuolloista pyrkimystä saada heitä kannattajikseen, jotka olivat tippuneet ulos yhteiskunnan kehityksestä.

Sitä osaa väestöstä, joka menetti työnsä tai jonka palkkoja poljettiin.

Mitä sosialismin puute käytännössä tarkoittaa? Sosialismi aatteena perustuu solidaarisuuteen ja haluun lisätä ihmisten välistä tasa-arvoa. Liikkeellä on aatteellisesti pitkät internationalismin perinteet, jotka ulottuvat 1800-luvulle saakka.

Sosialismin perusajatuksena on ajatus siitä, että ihmiskunnan tulevaisuutta voitaisiin muuttaa, mikäli kaikki maailman työtätekevät yhdistäisivät voimansa ja alkaisivat rakentaa reilumpaa yhteiskuntaa.

Äärioikeiston aate on sen sijaan heikommalla pohjalla. Aatetta voi nähdä tavallaan äärikonservatismina. Usein siinä laitetaan yhteiskunnan heikompia vastakkain jonkun erilaisuuden perusteella.

Minkä takia äärioikeistolla tuntui olevan vastauksia kaikkeen? He osasivat ensinnäkin ilmaista ihmisten tuntemaa turhautumista yhteiskunnalliseen järjestelmään, joka ei enää palvellut suuria väestöosia.

Ongelma on kuitenkin nimenomaan siinä, ettei äärioikeisto perustanut yhteiskunnallista analyysiään sosialismiin vaan äärikonservatismiin. Heillä ei ole ratkaisuja nykyiseen kapitalistiseen järjestelmään tai globalisaation sekä robotisaation tuomiin ongelmiin.

Sen takia heidän yhteiskunnalliset ratkaisunsa ovat todella samankaltaista kuten 1930- ja 1940-luvun fasistien ja kansallissosialistien.

Natsi-Saksassa noustiin valtaan syyttämällä yhteiskunnan ongelmia vähemmistöjen ja ulkomaalaisten voimien niskaan. Juutalaiset saivat kärsiä erityisen paljon heidän vastakkainasettelun politiikastaan. Peloteltiin sosialismin rapauttavasta voimasta ja juutalaisten pyrkimyksistä maailmanherruuteen.

Tapahtumat, jotka vähitellen johtivat juutalaisten kansanmurhaan, jota tunnetaan nimellä holokausti, ei tapahtunut silmänkäänteessä. Siinä vietiin askel askeleelta naapurilta ihmisyys ja tehtiin hänestä vihollinen.

Tuli avioliittolakeja, jotka mitätöivät juutalaisten ja arjalaisten väliset avioliitot. Tuli Kristallienyö, jolloin juutalaisten omaisuutta tuhottiin ja askel askeleelta vietiin ihmisyys.

Vähitellen päädyttiin siihen ihmiskunnan synkimpään kolkkaan. Miljoonat ihmiset kuolivat Natsi-Saksan harjoittamassa tuhoamispolitiikassa. Siinä kuoli noin kuusi miljoonaa juutalaista kaksi kolmasosaa Euroopan juutalaisesta väestöstä.

Moni kuolemanleireihin joutunut oli myös sosialidemokraatti. Heitä Natsi-Saksa vihasi ja pelkäsi erityisesti.

Nykypolitiikassa äärioikeisto on jälleen alkanut osoittaa sormiaan vähemmistöjen ja maahanmuuttajien suuntaan. Samaan aikaan kansainvälinen juutalaisten salaliittoteoria on saanut uuden muotonsa fanaattisesta Euroopan unionin vastustuksesta.

Timo Soini huusi pitkään, kun hän vielä jaksoi ja pystyi, toteamustaan ”missä EU, siinä ongelma.”

Samaan aikaan perussuomalaiset alkoivat asettaa maan suomenruotsalaiset vaikeaan asemaan ja sittemmin maahanmuuttajat.

Vastaavanlaisesti moni muu äärioikeistolainen liike on tehnyt läpi Euroopan.

Äärioikeiston politiikka, jossa hajotetaan yhteiskunnan rakenteet ja kyseenalaistetaan ihmisyyteen liittyvät kristilliset ja sosialistiset käsitteet, tulee vääjäämättä johtamaan äärettömään tragediaan, mikäli asialle ei tehdä mitään.

Näen tässä vasemmiston ja sosialidemokraattien pitävän hallussaan avainaseman äärioikeiston uskottavuuden viemiseen pois.

Tarvitsemme 2000-luvun sosialismin uudelleen tulon. Varsinkin sellaisen, joka perustuu demokratiaan ja ilmastokriisin ratkaisemiseen.

Äärioikeistoa pitäisi haastaa aivan tosissaan ilman minkäänlaista ylemmyyden tunnetta iskemällä heidän väitteitänsä seikkaperäisiesti alas ja hyökkäämällä äärioikeiston harjoittamaansa politikkaa armottomasti osoittamalla sen kestämättömyyden.

Politiikka, jossa asetetaan heikko heikkoa vastaan, on onttoa. Politikka, jossa halutaan hajottaa Eurooppa palasiksi, on onttoa. Siinä ei ratkaista yhteiskunnan perustavanlaatuisia ongelmia, jotka johtuvat järjestelmästä, joka on rikki. Emme saa niitä ongelmia korjatuksi, mikäli alamme riitelemään keskenään tai tuhoamaan yhteiskunnan.

Nykypäivän menossa on paljon yhtäläisyyksiä menneeseen. Myös tuolloin moni ihminen sai kärsiä talouselämän mullistuksista, kuten esimerkiksi ensimmäistä maailmansodasta seuranneista talousahdingosta ja 1930-luvun lamasta.

Kansallissosialistit nousivat valtaan aikana, jolloin moni ihminen oli tyytymätön talouskehitykseen ja sieltä alkoivat syyttämään vähemmistöjä ja sosialisteja maan huonosta tilasta. Samaan aikaan he saivat rahakkaita tukijoita, jotka pelkäsivät sosialismia, jotka alkoivat kustantamaan puolueen vihamediaa. Pelkääkö oikeistomedia sosialismia edelleen ja koittaa padota asiaa äärioikeistolla nostamalla heidän aiheita aina esille?

Emme ole mitenkään immuuneja vanhoille virheille, joita ihmiskunnan historiassa on tapahtunut. Meidän olisi todella muistettava tämä.

Olen itse käynyt useammassa keskitysleirissä ja lukenut paljon aiheeseen kuuluvasta historiasta ja kansanmurhista. Näissä asioissa emme voi pelleillä.

Mitä meidän olisi tehtävä?

Eurooppa ja Suomi kaipaa muutosta nykymenoon ja siihen kapitalistiseen järjestelmään, johon olemme nyt joutuneet.

Mikäli oikeisto saa jatkaa omalla linjallaan millä ajetaan alas hyvinvointivaltio ja jätetään yhä enemmän ihmisiä yhteiskunnan ulkopuolelle, olemme vääjäämättä menossa erittäin vakavaan suuntaan. Se vie yhteiskunnalta uskottavuuden ja vakauden.

Sellainen politiikka antaa äärioikeiston kannatukselle lisäpotkua. Koska monelle ihmiselle yhteiskunta ei toimi ja ihmiset alkavat etsimään keinoja, joilla saataisiin itselleen parempi olo.

Äärioikeisto pystyy syytämään yhteiskunnan huonoa menoa maahanmuuttajien ja vähemmistöjen niskoille samaan aikaan kun mitään ratkaisua ei anneta siihen, miten me rakennamme kestävämpää ihmisyyttä. Miten me saamme enemmän oikeudenmukaista yhteiskuntaa tai miten saamme maailman rikkaimman prosentin verolle. He eivät anna vastausta siihen miten hyvinvointivaltio pelastetaan tai miten me ratkaisemme ilmastokriisin.

Heillä ei ole minkäänlaisia visioita tulevaisuudesta. Konservatiivinen oikeisto on toisaalta eksynyt uusliberalismin polulle eikä siinä loppua ole näköpiirissä.

Sen takia tarvitsemme sosialidemokraatteja ja vasemmistoa ottamaan nämä asiat esille rakentaakseen muutosta. Emme voi enää hävetä punaista väriämme tai vihreää politiikkaamme.

Meidän on voitettava ihmisten luottamus siihen, että meillä on visio ihmiskunnan ja Euroopan tulevaisuutta varten. Aivan kuten meillä oli aikoinaan visio hyvinvointivaltion rakentamista varten.

Feel the Bern 2020

Bernie. You inspired millions of young people when you ran in 2016 against Hillary Clinton. Me included. You came out of nowhere like a star flashing through a dark sky showing a glimpse of hope to this dark world. I speak of you in many of my speeches. Because I want to remind people.

I will never forget what you did back then even if you finished behind secretary Clinton. God knows what would have happened had it been you against Trump in the election itself.

However, you showed me that we need to fight. So many million of us young people were listening. Not just in America but around the world. Also here in Europe. I am still listening to you and hoping we will win in 2020 in the United States so you will once more show us the way for the free world.

Europe needs a strong America. An America that stands up for the weak. An America that creates medicare for all. An America that provides educations and decent paying job for all and not just the few.

We lack such leadership here in Europe, which you provide, except for a few. Without you I would have given up on social democracy but with your example and leadership I was energised for this struggle. To take on this broken system. To work for ordinary people and to listen to their suffering that I understand all too well from my personal life. 

Now is the time that we bring people together instead of dividing society. When millions of us stand up and fight we can create a government that works for all of us and not just for 1%. That is what the political revolution is all about. We need to fight. We need to fight each and every day to bring the message forward.