Euroopan komissio pyysi Suomelta talouspoliittisen lisäselvityksen valtion menolisäysten takia ja valtionvarainministeri Lintilä ilmoitti reagoivansa asiaan vakavasti.

Taannoisissa Euroopan parlamenttivaaleissa puhuin nimenomaan tästä kuviosta. Euroopan unionin säännöksiin ja perussopimuksiin on sementoitu uusliberalistinen talouspolitiikka. Finanssipolitiikkaa, eli valtion menoja, ei voida lisätä investoinneilla vaan jokaisen valtion on alistuttava harjoittamaan umpikujaan ajetun uusliberalistista talouspolitiikkaa. Ihan sama mitä kansa äänestää. Näin sen ei pitäisi olla ja tälle on vaadittava muutosta.

Politiikka perustuu vakaus- ja kasvusopimukseen, joka perustettiin EMU:n ympärille 1990-luvulla. Sopimuksen mukaan julkisen talouden vuotuinen alijäämä ei saisi ylittää 3 prosenttia ja toinen osa sopimusta on 60 prosentin raja julkisen talouden velalle suhteessa kokonaistuotantoon. Unionin talouspoliittiset säännökset ulottuvat kuntien kilpailutuksiin saakka joka johtaa useasti veronmaksajien kannalta epäedullisiin tuloksiin.

Kyseinen sopimus on talouspoliittinen pakkopaita, jolla rajoitetaan demokratiaa sementoimalla uusliberalistisen talouspolitiikan. Käytännössä on lähestulkoon ihan samantekevää, jos kansa äänestää elvytyspolitiikan puolesta tai ei. Euroopan komissio asettaa perussopimuksiin perustuen rajoitteet siihen mitä valtion voi tehdä talouspolitiikassaan.

Euroopan unionissa puhutaan paljon demokratiasta ja ollaan oikeutetusti huolissaan demokratian tilasta esimerkiksi Unkarissa ja Puolassa. Samaan aikaan unohdetaan kuitenkin miten unioni voi rajoittaa pahimmassa tapauksessa rajulla kädellä jäsenmaittensa demokratiaa. Härskin esimerkki tulee Kreikasta, jonka talouspolitiikkaa alkoi troikka kontrolloimaan pitkäksi aikaa. Sijoittajat saivat verorahoilla pelastuksen samaan aikaan kun riskit realisoituivat veronmaksajien päälle. Kreikkalaiset joutuivat kohtaamaan rajun leikkauspolitiikan, joka sysäsi monet epätoivoon. Siinä kohtaa menee poliittiselta järjestelmältä uskottavuus. Mikäli olemme huolissaan demokratiasta pitäisi olla huolissaan demokratiasta kokonaisvaltaisesti eikä pelkästään kahdesta tai kolmesta Itä-Eurooppalaisesta esimerkistä.

Talouspoliittiset pakkopaidat ja muut samankaltaiset demokratiaa toimenpiteet ja säännökset vievät koko poliittiselta järjestelmältä uskottavuutta. Ihmisten epäluulo kasvaa, kun on ihan samantekevää oikeastaan mitä äänestää. Lopputulos on aina sama, vaikka politikoilla olisi kova tahto muuttaa maan suuntaa se ei ole mahdollista säännöksien takia.

Sen jälkeen ihmetellään minkä takia erinäiset äärioikeistolaiset liikkeet kasvattavat suosiotaan vaalista toiseen.

Esimerkkejä epäkohdista on lukuisia. Nostaisin tähän vielä Euroopan unionin harrastaman kauppapolitiikan ja unionin tehottomuuden aggressiivisen verosuunnittelun kitkemisessä. Uuden sukupolven kauppapolitiikka nakertaa demokratiaa tästä esimerkkinä CETA:n välimiestuomioistuimet. Sekä suunnitteilla oleva TTIP ja MERCOSUR. Nimet ovat jo niin vieraita, ettei tavalliset ihmiset niitä ymmärrä tai ymmärrä niiden vaikutuksia. Eivätkä poliitikot tai media niistä oikein keskustele tai ota esille mikä on erittäin valitettava asia.

Brasilian ilmastoa uhkaavat metsäpalot ovat jo jääneet unholaan, vaikka paloista me eurooppalaiset olemme myös osittain vastuussa sillä, ostamme sieltä maataloustuotteita, jotka kannustavat rahallisesti tuhoamaan sademetsiä. Kuitenkin EU ei päättänyt lopettaa MERCOSUR kauppasopimuksen valmistelua tai konkreettisiin toimenpiteisiin, joilla laitettaisiin esteitä maataloustuetteiden tuonnille polttoalueista. Mikä on täysin käsittämätöntä.

Politiikassa on yleensä CNN ilmiö, jossa jostain asiasta keskustellaan mediasyklin ajan, jonka jälkeen se unohdetaan. Eikä toimenpiteisiin ryhdytä. Tärkeintä on se, että poliitikot osaavat asettaa sanansa oikein ja voivotella oikeaan kohtaan ja sen jälkeen asiat voidaan painaa villaisella ja unohtaa keskittyen seuraavaan voivotteluun. Näin asiat eivät yleensä hoidu, vaikka niitä pitäisi nimenomaan ottaa hoidettavaksi.

Viime vuosina olemme Euroopan unionissa saaneet nähdä BREXIT-nimistä showta. Asian vakavuus ei ole mielestäni oikein valjennut täällä Euroopan unionissa.

Yksi suurimmista jäsenmaistamme on jättämässä unionin ja saattanut saarivaltion poliittiseen sekasortoon, jonka lopputulema on erittäin epävarma.

Euroopan unionista puuttuu täysin visio tulevaisuudesta ja unionia riivaa hampaattomuus ja erittäin suuret ristiriitaisuudet. Olisi hyvä pysähtyä ja mietittävä syvällisemmin minkä takia Iso-Britannia on menossa ulos unionista.

Tämän kaltaiseen epävarmaan unioniin on hankala rakentaa tulevaisuutta, ja unioni vaatii oikeasti uudistuksia, joilla saisimme poliittista järjestelmää vakautettua lisäämällä jäsenmaitten päätäntävaltaa varsinkin talouspolitiikassa.

Toimenpiteiden keskiössä pitäisi nimenomaan olla Euroopan unioin perussopimuksien uudistaminen keskittyen poliittisten pelisääntöjen selkiyttämiseen. Emme voi jatkaa unionissa, joka toimii omien periaatteiden vastaisesti rajoittamalla jäsenmaittensa demokraattista päätäntävaltaa niinkin keskeisessä asiassa kuten finanssipolitiikassa.

Emme voi jatkaa unionissa, joka ei puutu tarpeeksi hyvin aggressiiviseen verosuunnitteluun. Emme voi jatkaa unionissa, joka edesauttaa maailman rikkaimman prosentin omaisuuksien kasvua samaan aikaan kun yhä useampi ihminen putoaa yhteiskunnasta ulos.

Mikäli haluamme rakentaa kestävämpää maailmaa, jossa lisäämme ihmisten yhteiskunnallista osallisuutta ja luottoa tulevaisuutta varten meidän on ryhdyttävä toimeen. Muutos alkaa tavallisista ihmisistä, joiden pitäisi järjestäytyä poliittisesti vaatien muutosta. Kansanedustajiksi ja muihin poliittisiin virkoihin on saatava sellaisia ihmisiä, jotka ovat sitoutuneita toteuttamaan muutosta ja rakentaa yhteiskuntaa kestävälle pohjalle.

Eräs suurimmista ongelmista on kuitenkin Euroopan unionista keskusteleminen ja ihmisten tuntemus nykypolitiikan järjestelmästä ja monimutkaisuudesta.

Keskustelu on niin useasti vain puolesta tai vastaan mikäli keskustelemme Euroopan unionista ja ihmiset tuntevat unionia niin huonosti että äänestävät Euroopan parlamenttiin jopa merimetsopolitiikkaan keskittyviä politikkoja. Kansalaisille tulisi saada enemmän tietoisuuteen varsinkin unionin demokratian tila. Euroopan unionin rooli ja sen muuttaminen on aivan keskeisessä asemassa, jos haluamme rakentaa kestävää yhteiskuntaa.

Muuten ajamme kaikki sokkona rotkon yli tämä unionin kanssa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s