Aivan liian pitkään yhteiskunnan kehitys on seissyt paikoillaan ilman suurempia ihmiskuntaa koskevia visioita paremmasta tulevaisuudesta. Oikeisto on hallinnut Euroopan unionia uusliberalistisella politiikallaan viimeiset 30-40 vuotta. Tilalle tarvitsemme uudenlaista politiikkaa.

Vuoden 2008 finanssikriisi kehittyi ensin talouskriisiksi, jolloin moni ihminen menetti työnsä ja nuorisotyöttömyys räjähti käsiin monessa eurooppalaisessa maassa. Sittemmin kriisi on kehittynyt sosiaaliseksi kriisiksi, joka on nyt kehittynyt poliittiseksi kriisiksi.

Syrjäytyneisyys ja kasvavat tuloerot ovat nyky-yhteiskuntamme suurimpia haasteita ilmastokriisin ohella. Maailman rikkain prosentti rikastuu rikastumistaan samaan aikaan kun länsimainen julkinen sektori jatkaa velkaantumistaan. Vuoteen 2030 mennessä odotetaan eri arvioiden mukaan maailman rikkaimman prosentin omistavan jo 75 prosenttia maailman omaisuudesta. Maailman rikkaimmat pääsevät verosuunnittelullaan livahtamaan yhteiskunnallisesta vastuustaan. Samaan aikaan julkista sektoria rahoittaa yhteiskunnan työväen- ja keskiluokka kapeilla hartioillaan.

Mikäli haluamme rakentaa kestävää ja parempaa ihmiskuntaa meidän on löydettävä eurooppalaisia ratkaisuja, joilla saamme yhteiskuntamme rikkaimpia kantamaan yhteiskunnallista vastuutaan. Suomi tai mikään yksittäinen jäsenmaa ei tähän kykene yksinään. Ympäri Eurooppaa on paljon syrjäytymisestä johtuvaa katkeruutta. Valitettavasti tämä katkeruus on kanavoitunut sellaisten voimien tukeen, jotka haluavat asettaa yhteiskunnan heikoimmat vastakkain. Tai haluavat hajottaa Euroopan unionin.

Työläistä usutetaan maahanmuuttajaa vastaan. Työtön usutetaan turvapaikanhakijaa vastaan. Tai Suomi Euroopan unionia vastaan. Yhteiskunnan ongelmia valutetaan vähemmistöjen tai maahanmuuttajien niskoille. Ongelmista syytellään Euroopan unionia. Samaan aikaan unelmoidaan menneisyydestä, joka ei kuitenkaan ollut niin hieno, kun sitä kuvitellaan.

Tosiasia on kuitenkin se, että yhteiskunnan heikoimpien olisi jotenkin löydettävä yhteinen sävel lyöttäytymällä yhteen, mikäli haluamme rakentaa parempaa maailmaa. Meidän olisi alettava vaatimaan yhteiskunnan rikkaimmilta vastuuta ennemmin, kun riideltäisiin täällä keskenään heikko heikkoa vastaan. Me emme voi enää jatkossa suvaita rikkaitten järjestelmällistä verosuunnittelua, joka uhkaa hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuutta. Resursseja tarvitaan nyt jos koskaan luomaan kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, jolla mullistamme unionina ilmastoystävällisempään suuntaan.

Unionin on muutettava maatalouspolitiikkaansa ilmastoystävällisempään suuntaa muuttamalla maataloustukipolitiikan tukiehtoja siihen suuntaan. Samaan aikaan Euroopan unioniin olisi kehitettävä Green New Deal politiikka, jolla saamme unionin talouselämää mullistettua ympäristöystävällisempään suuntaan. Tuolla politiikalle voisimme laittaa esimerkiksi kaksi prosenttia unionin bruttokansantuotteesta ilmastoinvestointeihin esimerkiksi teknologiaan, infrastruktuurihankkeisiin, joilla mullistamme unionin taloutta ilmastoystävällisempään suuntaan. Näin saisimme myös työpaikkoja luotua.

Meidän on näissä Euroopan parlamenttivaaleissa uskallettava investoida hyvinvointivaltion tarpeisiin saamalla rikkaat maksamaan veronsa ja löydettävä oikeudenmukaiset ratkaisut ilmastokriisin ratkaisemiseen.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s